Kaksi viimeistä musiikkiterapiaa on mennyt loistavasti. Meillä on käytössä musterivihko, mihin terapeutti kirjoittaa kuulumiset (ja onneksi myös Terhi pystyy "vakoilemaan" terapian kulkua).
Kaksi viikkoa sitten vihkossa luki: "Helmi osallistuu aivan upeasti. Erityisesti pianolla upeita soittoja, laulua, naurua, hyvää mieltä. Etenkin laulussa yhteistä säveltä ja rytmiä."
Ja tällä viikolla: "Helmi laulaa jo toisen kerran pianon kanssa rytmillisesti ja melodisesti yhdessä. HYVÄ HELMI!"
Uskotte varmaan, että tällaisesta tulee suunnattoman hyvä mieli myös meille vanhemmille. Ja tämä äiti kykenee vaan ihmettelemään, mistä tyttö on moista oppinut (isältä tietenkin). Minä hyvä että ymmärrän mitä tarkoittaa rytmillisesti ja melodisesti, saati että siihen koskaan itse pystyisin... Toki minä Helmille laulan, mutta nuottia niistä biiseistä tuskin löytyy (Helmi parka) ja rytmitajusta minulla ei ole hajuakaan. Yritän kyllä joskus Helmin kanssa taputtaa rytmissä, mutta eihän siitä mitään tule. (sen minä juuri ja juuri älyän, että rytmistä ei ole tietokaan) Joskun on käynyt jopa niin, että kun irrotan käteni Helmin käsien päältä, niin neiti jatkaa taputtamista yksin - ja tietenkin rytmilleen!
Viime yönä Helmi oli jossain vaiheessa tosi levoton, eikä tuntunut saavan sijojaan millään. Sekä äiti että isä olivat niin väsyneitä (laiskoja), etteivät viitsineet nousta katsomaan mikä neitiä vaivasi...
Aamulla meitä odottikin näky: kasvot ja tyyny ihan veressä. Helmiä oli siis yöllä kiusannut todella runsas nenäverenvuoto! Onneksi Helmi nukkuu kyljelleen, niin veri valui ulos eikä nieluun.
Emme taida tänäkään vuonna olla pokkaamassa Vuoden vanhemmat-palkintoa! Mutta sen lupaan, että seuraavalla kerralla nousen katsomaan öistä möhkyämistä (tai ainakin Lalli nousee!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti