Fredrika

Näin Runebergin päivän kunniaksi kerron teille aika ajoin minuun iskevästä Fredrika-syndroomasta. (Lalli minulle tämän syndrooman on diagnosoinut!). Fredrikahan oli oikea kodin hengetär. Hän oli vieraanvarainen, heillä oli kahdeksan lasta ja koti aina hyvin hoidettu. Tämän lisäksi hän oli myös sivistynyt. Aika ajoin (kohtuullisen usein) Fredrika minussa nostaa päätään. Vieraita varten on puunattava joka kolo ja leivottava sen seitsemän sorttia. Tehtävä vähintään kolmen lajin illallinen ja siinä sivussa hoidettava kaikki pakolliset arkikuviot. Pahoin pelkään, että Fredrika teki nämä kaikki hymy huulillaan. Minullakin naama saattaa olla vääntynyt, mutta ei hymyyn. Epäilen myös, että nalkutustakaan tämä ihmenainen ei harrastanut. Itsekin kyllä olen sitä pystynyt vähentämään, mutta se on ison koulutuksen tulos. Nykyään Lalli ymmärtää jo katseesta milloin olisi hyvä toimia... :)
Niin ja Lallin harmiksi matkaa täydelliseen Fredrikaan on vielä. Itse Runeberg sai hoitaa omaa työtään tarvitsematta puuttua mihinkään kodin töihin. Meillä on kyllä toisin. Yritän vaatia Lalliltakin Fredrikan ominaisuuksia, tosin siinä hyvin harvoin onnistun.
Myönnän myös sen, että taloudellisuutta minun tulisi Fredrikalta oppia. Ehkä seitsemäntoista naisten/sisustuslehteä kotiin tilattuna ei ole kovin taloudellista tai ruoan roskikseen heittäminen. Tähteistä en vaan ole kovinkaan hyvä taikomaan mitään. Tortutkin tämän päivän kahville kävin kaupasta (ei meillä kyllä ollut pipareita joululta jäänytkään, mistä olisin ne taikonut).
Tällaisin miettein vietämme tätä sunnuntaita.
Rs-virus jyllää edelleen. Helmin yskä ei ole helpottanut lainkaan, päinvastoin ja oma nenäkin tukottaa vielä ja olo on puolikuntoinen. Jaksoin kuitenkin eilen tuuletella pölypunkkeja petivaatteista: takuulla Fredrikakin olisi hyödyntänyt nämä pakkaset!

Toipilaamme poseerausta tältä aamulta.

 

Äidin uudet sisutusvalot.