Itku pitkästä ilosta...

... vaikkei se ilo kovin pitkä ollutkaan. Tasan viikon Helmi ehti olla päiväkodissa ennen kuin nappasi pöpön. (Tarvitsevatkohan jotkut tutkijat pöpöimuria, Helmi olisi siihen oikein passeli. Onpa lähietäisyydellä tai vähän kauempanakin mikä virus tahansa, niin Helmi kyllä löytää sen!)

Maanantai-iltana jo kuunneltiin, että neidin ääni on vähän painuksissa. Ja muutama itkukin tuli (arvelin niiden johtuvan raudasta). Muuten vaikutti ihan virkeältä. Eilen aamulla vietiin hänet hoitoon, vaikka ääni oli enempi painuksissa, muttei ollut kuumetta ja yökin oli ollut rauhallinen. Puoli yksitoista soitti Terhi: kuumetta 38,8 astetta ja neiti rohisee. Kotiin.
Illalla kuume jatkoi nousuaan, mutta välillä tyttö oli ihan iloinenkin. Hieman yskitti.
Alkuyö oli painajainen. Sanoin Lallille, että hän voi nukkua, kun menee aamulla töihin, minä vahdin Helmiä. Kymmenen aikaan alkoi kuume nousta (tosin se oli ollutkin jo 39,1 ja hieman yli sallittu määrä oli Panadoliakin annettu). Kaksi tuntia siinä rauhoittelin kymmenen minuutin välein kouristelevaa lasta. Mietin annanko stesolidia, mutta kun kouristukset laukesivat nopeasti, niin en antanut. Helmi tärisi ja valitti. Hengitti pintahengitystä ja sydän hakkasi. Hetkittäin hiipi mieleeni, että kestääkö lapsen sydän moista jytkytystä. Kesti. Onneksi. Ja kuin ihmeen kaupalla kuumekin kääntyi laskuun. Lopun yötä nukuimme rauhallisesti. Minä toki toinen silmä auki, jos kuitenkin jotain sattuisi.
Aamulla iskä laittoi Panadol-supon töihin lähtiessään puoli kuudelta ja minä herättelin Helmin seitsemän jälkeen puurolle ja lääkkeille.
Mittasin kuumeen: 36,5 - riemuitsin hyvästä käänteestä.
Puolen päivän jälkeen kääntyi taas suunta toiseksi. Kahdelta olikin kuumetta jo 40 astetta. Tärinää, kouristeluja ja huonoa hengitystä. Soitto lastenpolille. Lääkäri kirjoitti Pronaxen-reseptin apteekkiin. Iskä töistä kotiin apteekin kautta. Nyt vaikuttaisi taas paremmalta. Laskusuunta kuumeella. Pyysin Lallia ottamaan kuvaa kipeästä tytöstä. Helmiä vaan nauratti.
Ensi yötä odottaen ja paranemista!

Veto pois!

 

Ja minähän en suostu sairastamaan, varpaat eivät ainakaan....