ÄrÄs

Perjantaina oli sitten soitettava lastenpolille. Torstaina näytti jo hyvältä, kuume ei enää noussut yli 38 ja Helmikin oli oikein pirteä. To-pe yö yskittiin ja valvottiin (kolme valvottua yötä putkeen ja tämä äiti oli valmis jo tekemään vaikka mitä...). Aamulla taas kuumetta 38,5 ja siis lääkäriin. Onneksi meillä on täällä maailman ihanimmat lastenlääkäri ja hoitajat.
Verikokeet sekä nenän kautta nielusta otettu limanäyte. Korvat ja keuhkot olivat puhtaat. Parin tunnin kuluttua sain puhelinsoiton: rs-virusta. Positiivista asiassa on se, ettei tarvita antibiootteja. Tosin reilut neljä vuotta sitten olimme samaisen viruksen kynsissä ja viikon sairaalahoidossa. Mutta nyt meillä on imulaitteet kotona sekä piippu ja Helmikin on jo niin iso ettei sairaalahoitoa tarvita. Ja oikeasti täytyy olla jo paljon vakavammasta kysymys, että me sairaalaan suostumme lähtemään. Joskus tuntuu, että olemme hoitaneet tehohoitoa tarvitsevaa lasta kotioloissa ja hyvin olemme selvinneet! Ja nyt ei kysymys todellakaan ole sellaisesta. (Aika hyvin kuitenkin äidiltä, joka on pelännyt sairaaloita aina ja pyörtyy kun näkee verta - ihmesuorituksiin sitä pystyy oman lapsensa kanssa! Lallin roolia toki yhtään väheksymättä, mutta hän onkin selvinnyt aina mistä vaan...)

Perjantaista asti Helmi onkin sitten ollut tosi kipeä. Nukkuu vaan, mikä on hyvin outoa, koska ikinä aiemmin hän ei ole nukkunut minuuttiakaan ylimääräistä, vaikka olisi ollut miten kipeä tahansa (ei vernemyrkytyksissä eikä keuhkokuumeissa). Toivotaan, että uni parantaa. Kuumetta ei enää ole, mutta yskää ja limaa on paljon. Ja unta riittää yhä tänäänkin. On äitikin saanut nukuttua univelkoja...

Mietin tuossa juuri, että miten meidän maailma pysähtyy aina kun Helmi sairastuu. Mikään muu ei hetkauta suuntaan eikä toiseen. Olemme täällä kotona ja toivomme, että lapsemme parantuu. Ihan sama mitä ulkomaailmassa tapahtuu. Tämä on joka kerta totaalipysähtyminen ja eristäytyminen. Käperrymme tänne omaan maailmaamme. (Ainakin minä ja Helmi. Lalli on tietty käynyt töissä.)

Tältä meidän maailmamme näyttää kun Helmi sairastaa:

Unta riittää ja aina äiti tai iskä valvoo vierellä, ettei mitään odottamatonta tapahdu.

 

Helmin jalkasolmu.

 

Ventolinea, jotta saadaan henki kulkemaan...

 

Iskä teki äidille lohturuokaa: mantelikalaa.

 

Elämää ikkunan takana:

viikonlopun aikana golfkentällä on mennyt ainakin miljoona hiihtäjää,

vaikken nyt saanutkaan vangittua yhtään kuvaan...