Kiitollinen olen ihan jokaisesta hetkestä.
Lauantaina saimme ystäviä kylään myös Helsingistä.
Tiedättekö sellaisen rauhan, joka saapuu joidenkin ihmisten mukana. Ilo ja riemu, kaiken kirkastava aurinko. Hetki jolloin unohtaa, että maailmassa on oikeasti olemassa vihaa, katkeruutta, itsekkyyttä ja ahneutta. On vain se hetki, sellainen oma ihana kupla, jonka sisään tekisi mieli jäädä. Jokainen saa olla oma itsensä, jokaista arvostetaan, on aikaa kuunnella ja jutella. On vaan hyvä olla.
Taisimme saada pitää enkeitä vieraanamme. Kiitos teille! Tästä kyläilystä ammennamme voimaa vielä kauan. Ja ehkä saimme edes ohuen kilven maailman pahuutta vastaan. Koska totuushan on, että jokainen meistä voi vaikuttaa ympäristöönsä omalla käytöksellään ja ajatuksillaan. Meillä kaikilla on täysi vapaus valita oma tulokulmamme ja suhtautumisemme asiaan kuin asiaan.
Ompas ihania kuvia taas likoista, kyllä Helmi nauttii kun Ronja käy touhuilemassa! Ja mukavaa kun blogin kuva on muuttunut siitä risukosta kukkaseksi, näin se elämä ja kevät etenee :) Mukavaa uutta viikkoa, täällä podetaan kirjanpito/veroilmoitus-stressiä...
VastaaPoistaViikko oli kyllä valitettavasti kaikkea muuta kuin mukava, mutta onneksi Ronjan vierailusta sai voimaa!
PoistaOnneksi on Ronja <3
PoistaTai sitten meillä oli enkeleitä vastassa. :) <3 Pian taas uudestaan!
VastaaPoista<3
PoistaAlimmassa kuvassa Helmi näyttää istuvan Ronjan vieressä ilman muuta tukea? Hyvä Helmi ja Ronja! :)
VastaaPoistaKuvissa on helppo hämätä kun rajaa sopivasti: kyllä siellä äiti on Helmin sivulla tukemassa. :)
PoistaIhqut tytsät! Sävy sävyyn pukeutuneetkin. <3
VastaaPoistaTyylistä ei tingitä! Ihkuja he ovat! <3
Poista