kuva

kuva

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

15/2015

Helmi on oikein supertyytyväinen tapaus (aina silloin kun mikään ei vaivaa). Jopa liian tyytyväinen. Hän viettää lattialla omissa oloissaan pitkiä aikoja, hänelle riittää, että me hyörimme siinä jossain näkö- ja kuuloetäisyyden päässä. Tämä on aiheuttanut minulle viime aikoina omantunnontuskia. Olen luvannut itselleni, että tästä eteenpäin olen tai me olemme enempi läsnä Helmille. Onhan se eri asia olla paikalla kuin olla läsnä. Uppoudumme Lallin kanssa aivan liian helposti esim. työmaailmaamme. Molemmilla työt seuraavat valitettavan usein kotiin ja niitä tehdään sitten siinä Helmin vieressä. Neiti vaan tyytyväisenä makoilee ja soittaa marakassia.

Luin juuri jostain lehdestä lausahduksen, joka meni jotenkin näin: Töissä kukaan ei muista mitä olet tehnyt, kun lähdet sieltä pois. Perheesi muistaa!! Juurikin näin.

En ole sellainen äiti, joka leikkisi lapsensa kanssa barbeilla tai rankentaisi legoilla, vaikka lapseni osaisikin niin tehdä. Ottaisin hänet mukaan arjen askareisiin. Tätä olen tällä viikolla yrittänyt toteuttaa (siitä ei kyllä ole kuvamateriaalia). Olemme Helmin kanssa yhdessä imuroineet alakerran: Helmi istui jakkarassaan, jota työnsin toisella kädellä, toisen käden ohjatessa imuria. Koko ajan kerroin Helmille missä mennään ja kuinka pölypallot juoksevat imuria karkuun. Helmi nautti silminnähden. Hän nauroi ja oli koko ajan mukana. Ei hetkeksikään vaipunut poissaoloihin.
Viikkasimme myös puhtaita pyykkejä yhdessä. Äidille se oli hieman työläämpää, mutta lapsi nautti tästäkin. Eli kekseliäisyyttä ja pitkää pinnaa sekä aikaa tämä vaatii, mutta kyllä Helmi on kaiken sen arvoinen.

Pikkukakkosta en hänen kanssaan jaksa katsoa, se on enempi iskän hommia, mutta viikonloppuaamujen Visa ja Turska ovat ehdottomia suosikkejamme. Niille nauramme koko perhe yhdessä.




Helmi ja marakassi



Ehkä hieman leveämpi on hymy kun vierellä on joku muu kuin marakassi.




Tällä hetkellä luemme Ellakirjoja.
Nämä ovat niin hauskoja, että äiti ja iskä nauraa räkättävät vedet silmissä.
Helmille ehkä parasta on kuitenkin se yhdessä lukeminen.





Kohtaustiedotus:

Neiti on saanut jostain allergeeneja, mikä lisää liman tuotantoa
ja tämä aiheuttaa kielivärveitä, sekä aamuöisiä kouristuksia.
Täytyy olla tarkempi itse, ettei kuljeta siitepölyä sisään.
Toivon, että tämä johtuu siitä, se on helpoin eliminoida.
Muutoin joudumme taas salapoliiseiksi....













2 kommenttia:

  1. Elähän nyt ystävä hyvä tuosta tunne huonommuutta, että teette töitä kun Helmi köllii tyytyväisenä lattialla! Päin vastoin, ne hetket kantsii hyödyntää hyvällä omalla tunnolla! Kyllä olette ihan tarpeeksi paljon siinä likassa "kiinni" ja läsnä, ettei silloin voi tehdä mitään muuta :) Ja varmasti tulee hetkiä ja hommia ja tilanteita ihan iteksiään mihin Helmin voi ottaa mukaan. Elä suotta tuollaisesta syyllistä itseäsi! Eihän Helmiä voi tuon paremmin hoitaa kun sitä jo teette :) allergeeit hus pois, muuten kaikki hyvä ja kiva ja tyytyväisyys jatkukoon! Halit ja rutistukset ja hyvän mielen toivotukset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos MarLi! Varmaan jokainen vanhempi tuntee riittämättömyyttä. Ja kyllä me oikeasti voisimme Helmin eteen tehdä vielä paljon enempi, eikä se ole muusta kuin omasta viitseliäisyydestä kiinni.
      Hyvällä mielellä yritämme olla, vaikka Helmi onkin nyt pari päivää itkenyt välillä kovasti jotain kipuitkua, mutta kipua emme ole vielä paikallistaneet.
      Iloa ja aurinkoa sinulle!

      Poista