17/2015

Puutarhan hoito ei ole millään muotoa intohimoni. Rapiat 6000 neliön piha, erityislapsi ja äidin angsti eivät ole kovin toimiva yhtälö. Mutta pakko siellä on jotain tehdä, edes sen verran, että ikkunasta katsoessa näyttää hyvälle. Olen kyllä sanonut, että jos jotain meidän piha häiritsee, niin vapaasti voi tarttua harvaan tai ihan mihin vaan ja siistiä kohdat, joita ei pysty katsomaan.

Tiistaiksi olimme sopineet Helmille hoitajan, katsoneet säätiedotuksen ja töiden päälle päättäneet käydä pihan kimppuun. (Mehän siis saamme ja käytämme Helmin kohdalla omaishoitajan vapaita ja hoitaja saa palkan avustajakeskuksesta, minkä loppupeleissä maksaa kaupunki. Tosi epäselvästi selostin :) Mutta siis me käytämme näitä vapaita lähinnä tällä tavalla pienissä erissä, jotta saamme hoidettua esim. tätä hiivatin plantaasia.)

Lalli jäi suoraan pihalle ja minä kiukuttelin tunnin sisällä kurkkien ikkunoista kauhuissani ulkona odottavaa savottaa. Sitten menin pihalle ja kiukuttelin haravan varressa toisen tunnin. Kysyin Lallilta, että luuliko hän saaneensa vaimoarpajaisissa jonkun puutarhaihmeen? Ei kuulemma luullut ja väitti arvostavansakin minussa ihan muita piirteitä. :) Hyvä niin, sillä puutarhapiirrettä ei minusta todellakaan löydy!
Innostun toki joka kevät menemään puutarhamyymälään ja ostamaan jos jonkinnäköistä kesäkukkaa ja jopa saan ne itse istutettuakin... mutten koskaan jaksa hoitaa niitä. Ellei Lalli urakoisi niiden kanssa, niin ne kaikki olisivat kuolleet jo heinäkuun puolivälissä.

Ja joku vielä väittää puutarhatöiden olevan rentouttavia! Minä kyllä keksin tuhat parempaa tapaa rentoutua!

Onneksi meillä on vanha piha. Ja se näyttää suht hyvältä jo sillä. että siellä leikkaa ruohon säännölllisesti. Vanhat puskat, joita on ripoteltu sinne tänne riittävät minulle vallan mainiosti.

Tosin nyt olen alkanut haaveilla pionista. En kyllä edes ole varma miltä se näyttää, mutta minulla on sellainen mielikuva, että kaunis se on. Ja uskon myös Lallin pystyvän sitä hoitamaan.
Kyllähän hän selvisi viime kesänä hienosti meidän kasvimaankin kanssa. Kasvimaalle ei kyllä takuulla tule niin montaa sortimenttia kuin viime vuonna. Tai siis eihän vielä ole varmaa tuleeko koko kasvimaata?!

Nämä, mitkä lie, kasvavat ihan itsestään ja hoitamatta.

Viime vuoden jäljiltä ruohosipuli on lähtenyt kasvamaan.

Tätä voisin hakea jopa salaattiin...

Myös viimevuotinen viinisuolaheinä puskee kasvimaalla.

Olisikohan liian uskaliasta maistaa tätäkin?

Sinivuokot kuusen alla.

Hoitovapaat.

Unikotkin nousevat vauhdilla.

Näistä tykkään tosi paljon, enkä ole koskaan näiden hoidon eteen tehnyt mitään.

Onneksi vieressä on myös hyvinhoidettu golfkenttä.

Kaunis aamurusko.

Tuskastuttavan tiistain jälkeen saimme keskiviikkona kylään ystäväni idästä. Hän oli täällä työmatkalla ja haimme hänet meille viettämään iltaa. Olipa ihanaa! Ja samalla jälleen kovin haikeaa tajuta, että me todellakin asumme maailman äärissä idästä katsoen. On minulla täälläkin oikein hyviä ystäviä ja paljon kavereita, muttei se ole sama kuin ystävät, joiden kanssa on pitkä yhteinen historia.

Ja onhan se pakko myöntää, että kyllä idässä ja lännessä ihmiset ovat niin erilaisia. Täällä minua ja minun juttujani ymmärtää ehkä promille kaikista ihmisistä.

Helmin vointi on ollut tällä viikolla todella kummallinen. Tai ehkä aivan samanlainen kuin viime viikolla. Yhä tulee kohtauksia ja itkua. Kovin väsynyt hän on myös, muttei kuitenkaan saa nukuttua tarpeeksi. Ehkä hänelläkin on kevätangsti?

Keväällä ja kesällä meille paistaa todella hienosti ilta-aurinko.

Jännää on se, kuinka Helmi pystyy tätä ilta-aurinkoa katsomaan, 

mutta päivällä auringon paistaessa meidän täytyy laittaa sälekaihtimet kiinni

tai muuten on heti kohtaus päällä.

Sitten äklövaroitus

(älä jatka tästä ettenpäin jos et kestä nähdä mätää...)

Helmin nappireikä alkoi tällä viikolla kerätä mätää?!!!

Napin poistosta on kuitenkin kohta kaksi vuotta.

Kääks, tämäkään ei ole minun juttuni.

Ajattelin jo palauttaa muuten täydellisen lapseni.

En minä mitään mätivää lasta tilannut!

Noh, nyt tämä on tyhjätty ja jäämme odottamaan jatkoa...

Kohti uutta viikkoa!