kuva

kuva

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

9/2015

Vielä kahdeksan vuoden jälkeenkin opimme uutta. Mikä on toki ihan hyvä asia. Helmi alkoi siis viikko sitten kouristella. Viikon mittaan kohtakset lisääntyivät ja puolessa välissä olimme jälleen tilanteessa, että neidin pääsääntöinen olo oli kohtaus. Hymy alkoi vanhempienkin huulilla jo hyytyä, Helmi ei ollut hymyillyt enää  muutamaan päivään. Limaisuus oli lisääntynyt, mutta syytä sille emme keksineet. Niin turhauttavaa.

Päätimme kokeilla kipulääkettä, vaikkakaan superkipuiselta Helmi ei vaikuttanut. Silloin tällöin hän parkui, muttei mitenkään huomattavan paljon. Annoimme kipulääkettä ensin yötä vasten ja sitten seuraavana päivänä ja vielä illalla. Tämän jälkeen aamulla heräsi Helmi ilman kohtausta ja sillä tiellä olemme edelleen! (Toki peruskohtaukset suihkussa ja yksittäiset säpsyt ovat edelleen olemassa, muttei muuta.) Olemme aiemminkin yrittäneet kipulääkettä samassa tilanteessa, mutta kun se ei ole yhden, maksimissaan kahden antokerran jälkeen helpottanut, niin olemme luovuttaneet.

En voi olla miettimättä, kuinka paljon olemme lääkinneet lapsemme kipua epilääkkeillä, yleensä nostamalla annosta. Helmi ei osaa kertoa jos häneen sattuu ja kipu tunnetusti provosoi kohtauksia.
Helmi on kovin herkkä kaikille lääkkeille ja isommilla epilepsialääkeannoksilla hänestä tulee täysin passiivinen ja veltto lapsi. Tästä eteenpäin kohtaustilanteen pahentuessa (ilman näkyvää syytä) kokeilemme ensin kipulääkettä ja tarpeeksi kauan. En toki tarkoita, että lääkitsisimme Helmin epilepsiaa pelkästään parasetamolilla, mutta miettimään tämä pistää...



Ensimmäinen hieronta selkäleikkauksen jälkeen.
Pikkuhiljaa palailemme normaaliin arkeen...
Voin kertoa, että yhä neiti tästä nauttii.


Kohtausten loputtua Helmi pääsi nauttimaan myös musterista.
Helmi on muuten oppinut uuden taidon:
Hän laulaa yhdessä meidän kanssa (korkealta ja kovaa).
Ja on selvästi ylpeä tästä!


Idän ihmeet tulivat loppuviikosta avuksemme.
Mummo toi postia idän ystävältä.
Hieman Helmi ilahtui...
Kuvakin on sen takia ihan tärähtänyt, kun neiti ei meinannut nahoissaan kestää.








3 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Se hymy pelastaa paljon. Uskon, että toisi myös maailmaan rauhan, jos jokainen ihminen saisi siihen hymyyn herätä! <3

      Poista