Vanhempainilta

Tänään on Helmin päiväkotiryhmäläisten vanhempainilta. Me emme sinne pääse. Helmin rytmi on niin erilainen, että olemme jo iltatouhuissa.
Terhi menee paikalle ja kertoo Viikarilasten vanhemmille hieman meidän Helmistä.


Lalli laittoi paperille kuvauksen Hemulista: (näin tekin pääsette osallisiksi vanhempainillasta)

Helmi

Helmi on liki 6 v. erityislapsi, jolla on toistaiseksi tuntemattomasta syystä johtuen lukuisia diagnooseja. Hänellä on muun muassa monimuotoinen epilepsia, merkittävä kehitysviive, refluksitauti ja aivoperäinen näkövammaisuus.

Merkittävin näistä diagnooseista on monimuotoinen epilepsia. Helmin epilepsia ilmenee nykyisin erilaisina poissaolokohtauksina ja yleistyvinä kohtauksina. Ulospäin nämä näkyvät poissaolokohtauksissa mm. silmien ja kielen hallitsemattomana värveenä ja yleistyvissä kohtauksissa kaikkien raajojen nykimisenä, sekä pahimmillaan koko kropan kouristuksina. Helmi saa kohtauksia kausittain riippuen hänen yleiskunnostaan ja ympäristön ärsykkeistä. Huolimatta Helmin kolmesta eri epilepsialääkeestä, näitä lievempiä kohtauksia ilmenee liki päivittäin. Erityisen herkästi tällainen kohtaus voi tulla heti heräämisen jälkeen aamulla tai päiväunien jälkeen. Nämä kohtaukset eivät normaalisti ole vaarallisia ja menevät ohi ajan mittaan. Pahimpiin kouristuksiin voi hoitaja joutua antamaan kohtauslääkettä mutta tällaiset kohtaukset ovat hyvin harvinaisia. Edellisestä tällaisesta kouristuksesta on kulunut jo liki 2 vuotta. Jotkut Helmin kohtaukset voivat näyttää toisista lapsista pelottavilta, joten niistä avoin puhuminen lasten kanssa on ainoa avain pelon voittamiseen.

Helmin erityisyys näkyy parhaiten hänen käyttämistään lukuisista apuvälineistä ja siitä, ettei hän osaa vielä puhua (ainakaan suomea), kävellä, kontata tai istua. Näiden lisäksi häntä täytyy vielä syöttää ja hän käyttää myös vaippoja. Näistä syistä johtuen Helmillä on koko ajan joku apunaan myös päiväkodissa. Nämäkin asiat varmasti askarruttavat myös pieniä päiväkotikavereita. Helmi rakastaa kavereitaan ja nauttii olostaan osana päiväkotiryhmää. Hän osallistuu touhuihin omalla tavallaan ja ilmaisee mielihyvän hihkumalla ja elehtimällä rajusti. Helmi rakastaa myös musiikkia, mikä saa hänessä aikaan varsin vahvoja reaktioita.

Helmiä aktivoidaan myös terapian keinoin. Hänellä käy fysioterapeutti kaksi kertaa viikossa ja musiikkiterapeutti kerran viikossa. Helmin ollessa päiväkodissa käyvät terapeutit silloin siellä.

Suurin rajoittava tekijä päiväkodissa ololle on Helmin infektioherkkyys. Hän on varsinainen pöpö-magneetti ja meille pikku nuhaa ei ole olemassakaan. Pahimmissa tapauksissa olemme päätyneet sairaalaan flunssan jälkitautien (keuhkokuume, verenmyrkytys) vuoksi. Flunssasta toipuminen vie meillä normaalisti useita viikkoja. Tästä johtuen Helmiä ei tuoda hoitoon lainkaan pahimpaan epidemia-aikaan. Niinpä toivoisimme, että flunssasta ja muista tarttuvista sairauksista kerrottaisiin päiväkodin henkilökunnalle avoimesti. Näin mekin voisimme yrittää välttää sairauksien aiheuttamat ylimääräiset vaikeudet arjessamme.

Tällaisen listan jälkeen voisi luulla Helmin elämän olevan kovin synkkää mutta onneksi näin ei ole. Helmi on pääsääntöisesti todella aurinkoinen ja iloinen lapsi. Erityisyydestään huolimatta (tai juuri siitä johtuen) hän on valloittava persoona, johon moni, meidän vanhempienkin lisäksi, on ihastunut. Älkää pelätkö erilaisuutta vaan tutustukaa rohkeasti, niin lapsetkin tekevät!

Syysterveisin

Helmin vanhemmat:

Niina ja Lalli