Kenkää ja rukkaset

Täällä on edelleen toipilas. Jouduimme lykkäämään myös pyhäkoulun alkua, kun Helmi ei ole vielä siinä kunnossa, että jaksaisi. Samoin perumme menemisemme perhemessuun, jonka myös piti olla ohjelmassa tänään. Nämä kaikki onneksi ehtii tehdä myöhemminkin, tärkeintä on saada Helmi voimistumaan... Kuumetta hänellä ei enää ole, mutta ääni on painuksissa ja täysin vetämätön hän on. Lähestulkoon torstaista asti on ollut poissaolokohtauksessa, ihan pieniä hetkiä lukuunottamatta.

Tänään on myös äidin ja isän kihlapäivä. Sitä tosin emme sen kummemmin juhlista. Meille kaikki päivät ovat yhtä juhlaa! :)

 Toki tuo yltiöromanttinen mieheni muisti minua lahjalla:

sain betonisen kengän ja rukkaset.

(Toinen rukkanen tosin odottaa vielä muotistaan kuorimista.)

Herkempinahkainen voisi vetäistä herneen nenäänsä...

minä olen tähän jo tottunut ja päätin lahjoa myös:

 

Isäntä sai palovaroittimen (sisustukseen istuvan).

Varoitin on säädetty niin herkälle,

että hälyttää heti kun äidillä alkaa päreet kärähtää... :)

 

 



Veimme potilaamme tänään haukkaamaan raitista ilmaa...

Hieman on veto pois, mutta pientä hymyä on havaittavissa.

 

 

 

Näissä tunnelmissa tulevaan viikkoon.