Onkohan tyttö vaihtunut sairaalassa, kun äiti pystyy oikein hyvin olemaan myös epäsosiaalinen eikä todellakaan kaipaa kaupungille ihmisvilinään. Äidille riittää kun puhelin toimii... :) Toki iskä onkin sitten tapaus erikseen eli isänsä tyttö selvästi. Mutta voiko tässä alkaa miettiä, että onko se kuitenkin äiti joka on vaihtunut? :) Noh, ehkä sieltä löytyy kuitenkin meidän molempien geenejä - ainakin neiti osaa käskyttää juuri kuin äitinsä. Siinä on äidillä nielemistä, mutta kyllä joskus säälin jopa Lallia: kaksi vahvatahtoista ja vaativaa naista ei liene jokaisen miehen toive...
Nyt eksyin taas aiheesta... Helmi on siis jo toista viikkoa päiväkodissa. (Tekevät tosin vielä lyhennettyä viikkoa eli ma ja pe kotona ja loput päivät päikkärissä). Teemme paluun päiväkotiin pehmeän laskun kautta, että saataisiin myös epi pysymään aisoissa. Jo nyt on havaittavissa lisääntynyttä kohtaustoimintaa. Hoidossa on niin paljon enemmän aistiärsykkeitä kuin kotona, että se selvästi väsyttää Helmiä ja väsymys purkaa sitten kohtauksia. Mutta pikkuhiljaa eteenpäin.
Tässä hieman kuvia päiväkotielämästä. Kaikki eivät ole näiltä viikoilta.
Tämä vaikuttaa erityisen mukavalta.
Kaikki kaverit ympärillä ja itse kaiken keskipisteessä.
Lihashuoltoa.
Leivontaa.
Eilen vietettiin kaupunkimme 570-vuotisjuhlapäivää.
Päiväkodissa oli päätetty juhlistaa samalla myös Helmin synttärit
kun ne joulukuussa menivät sivusuun.
Parempi myöhään kuin ei lainkaan.
Helmi oli ollut pumppulaivan kapteeni ja laulua oli laulettu
viiden säköisten verran eli Helmin laivassa oli viisi pumppua!
Neiti oli kuulemma nauttinut kovasti.
Lopuksi Helmi jakoi päiväkotikavereille pienet herkut synttäreiden kunniaksi!
Kukapa meistä ei nauttisi ihanien ystävien seurasta! Kyllä se vaan tekee kaikille hyvää nähdä muita ja muutakin kuin omia tuttuja seiniä.
VastaaPoistaIhanaa, että Helmi on voinut nyt olla päiväkodissa! Ja juhlia vielä synttäreitäkin!
Pysykööt nyt kohtaukset ja pöpöt kaukana...
Kohtaukseton ja pöpötön elämä on meilläkin toiveissa! :)
Poista