Räpsyripsi taas luoksemme hipsi...

Kohtaustilanne on siis pahentunut. Loppuviikosta ja viikonloppuna on räpsyjä riittänyt.
Syitäkin on pohdittu: väsymys - päiväkoti verottaa voimia. Perunakokeilu on aloitettu, liekö siis vatsassa jotain vääntöä (yht´äkkiset itkut viittaavat siihen) tai sitten monivitamiinivalmisteessa oleva b! B-vitamiinikokeilu on ennenkin aiheuttanut häiriöitä aivosähköissä. Mene ja tiedä, nyt on kieltämättä liian monta muuttujaa, mutta uskomme että tilanne tästä rauhoittuu.
Mitään muutoksia emme nyt aio tehdä hetkeen. Toki, jos tilanne alkaa pahentua, niin sitten mietimme mistä alamme purkaa näitä kokeiluja...


Onneksi tänään iltapäivällä alkoi ilmakin poutaantua ja pääsimme monen päivän vesisateen pidon jälkeen pihalle (ja tietty äiti puki lapselle ihan liikaa päälle...). Mutta ihanaa oli tuoksutella kevättä ja kuunnella lintujen laulua! Lupasin Helmille, että ensi kerralla puen myös hänet kevyemmin...

Iskän (ja vähän äidinkin) urakka. Vanha angervopuska kaivetaan pois

ja tilalle tulee kukkapenkki, luultavammin ruusu.

Lupaan jonain kesänä raportoida kuinka se edistyy.

Peukaloni eivät tunnetusti ole kovinkaan vihreät, vaikka etsivätkin paikkaa keskeltä kämmentä...

 

Tämän kevään ensimmäisiä nousijoita. (Leskenlehtiä ei lasketa.)

Ylempää en tunne, mutta alapuolella olevia unikoita odotan kovin...

 

Räpsyjen ja kuumuuden uuvuttama neiti.

 

Metsän läpi ilmestyi myös kavereita - kivaa!

Äiti käyskenteli ympäri tonttia ja löysi ihanan ruostuneen sahan.

Aion keksiä sille myös jonkun sopivan paikan.

 

Kirveellekin olisi töitä, jos aikaa vaan löytyy...