Päiväkodissa

Laitoin perjantaiksi Helmille hoitoreppuun kameran ja pyysin kuvaamaan päivän tapahtumia:

Yhteinen laulu- ja leikkihetki

Satuja omahoitajan kanssa

Ulkoilua ja vauhdin hurmaa

Unikin maittaa

Fysioterapiaa

Päiväkodissa on kivaa!

Meillä on ollut onni löytää Helmille ihana päiväkoti! Lapset ja henkilökunta ovat huipputyyppejä jokainen. Helmi otetaan erityistarpeineen hienosti huomioon ja kuitenkin hän on yksi muiden joukossa. On kasvattavaa jokaiselle nähdä, että yhteiskunnassamme on erilaisia ihmisiä. Kaikkia ei voi ahtaa samaan muottiin. Toivon kovasti, että Helmin päiväkotikaverit suhtautuvat myös tulevaisuudessa yhtä mutkattomasti erityisyyteen kuin nyt. Ja Helmi nauttii kavereista, omasta sosiaalisesta yhteisöstään!

Kaikki Helmin kuntoutukset tapahtuvat päiväkodissa. Fysio- ja musiikkiterapeutti käyvät siellä treenaamassa. Ja omahoitaja treenaa ja rentouttaa, leikkii ja askartelee ja ylipäätänsä pitää Helmin aktiivisena koko päivän. Me saamme iltaisin ja viikonloppuisin "unohtaa" kuntouttamisen ja olla Helmille isänä ja äitinä.

En tiedä miten muissa päiväkodeissa (ja kaupungeissa) suhtaudutaan erityislapsiin, mutta meillä kohtelu on uskomattoman hienoa! Hoitopaikka ja omahoitaja järjestyivät ilman mitään mutkia. Helmi oli tällöin 10 kuukauden ikäinen. Ja siitä eteenpäinkin kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin. Joskus sitä on jopa jonkin asian kanssa etukäteen miettinyt, että nyt teroitan kynteni ja lähden taistelemaan lapseni oikeuksista... Puhelinsoitto ja asia onkin järjestyksessä!

Valitettavasti tiedän, että kaikkialla ei näin ole. Osassa Suomen kunnista vanhemmat joutuvat oikeasti taistelemaan heidän erityislapsilleen kuuluvista itsestäänselvyyksistä. Se on todella harmillista. Usein vedotaan rahaan, unohdetaan kuitenkin laki. Heikompiosaisten hyvinvoinnista on niin helppo säästää... No, jätän politikoinnin toisaalle, vaikka tämä asia lähellä sydäntäni onkin.

Siis takaisin päiväkotiimme: ei riitä, että he hoitavat Helmin paremmin kuin hyvin, he myös huolehtivat meidän vanhempien jaksamisesta! Jos äiti menee aamulla tukka pystyssä ja silmät ristissä viemään lasta hoitoon, niin se ei takuulla jää huomaamatta. Joka kerta kysytään, miten ilta ja yö ovat menneet ja kuinka me voimme. Ja aina saamme matkaan kannustavia sanoja. Äiti ja isä saavat viettää rentouttavan ja huolettoman päivän töissä. Ja Helmi on turvallisessa ja luotettavassa, ennenkaikkea iloisessa joukossa hoidossa.

Voitte kuvitella miten piiiitkiä ovat viikonloput! Ehkä eniten Helmille. Maanantaiaamujen riemukiljahduksista autossa voi päätellä, että Helmi on kaivannut kavereitaan ja aktiviteetteja!