kuva

kuva

lauantai 13. elokuuta 2016

31-32/2016

Vähiin käy ennen kuin loppuu - loma nimittäin. Hyvä niin! On korkea aika päästä edes jonkinlaiseen rytmiin ja herääminen arkiaamuisin puoli viideltä on mielestäni rytmi jos mikä.

Ensimmäisen lomaviikon jälkeen linnottauduimme kotiin. Pihalla kävimme happea välillä haukkaamassa. Sillä saimme Helmin kohtaukset loppumaan tai jollain muulla, mutta loppuivatpa kuitenkin. Hetkisen saimme nauttia läsnäolevasta lapsesta ja rennosta oleilusta. Lomakin tuntui lomalta!

Olimme alkukeväänä puhelleet josko olisimme niinkin uskaliaita, että lähtisimme kesälomalla käymään 23 tunnin risteilyllä Turusta. Kyllä kai Helmi sen kestäisi. Pyydetään Ronjakin mukaan! Joo, hyvä idea, ihan tosi hyvä. Otetaan vielä sviitti, niin mahdutaan kunnolla. Jep! Sovittu. Varattu.

Niin koitti tämän viikon maanantai ja me lähdimme matkaan. Autoon oli pakattu likat ja Helmin ruoat. Jo ennen Turkua itketti. Onneksi vaan Helmiä.


Terminaalissa olimme noin tuntia ennen laivan lähtöä. Äitiä ahdisti ihmispaljous. Onneksi ihana vahtimestari tuli pelastamaan meidät ja pääsimme sivukautta hissillä laivaan, paljon ennen muita ihmisiä. Vaikutti oikein lupaavalta.

Ei kovinkaan suurta tungosta...

Sviittiin todellakin mahtui.

Ja maisemat olivat kovin kauniita.

Kylppäri oli hulppea - tänne olisi voinut ottaa suihkualustankin mukaan...

Perinteiset kuvat kannelta.


Jos näitä kuvia katsoo, niin voi päätellä että reissu oli onnistunut. Ja olihan se. Omalla tavallaan. Jos miinustetaan se, että Helmin ruoan tekeminen oli joka kerta hillitön show, kun metsästettiin kiehuvaa vettä ja toivottiin ettei Helmi juuri sillä hetkellä saa selittämätöntä kipuitkukohtausta. Toiveissa oli koko ajan myös se, ettei äidin hermo totaalisesti lopu kaikkeen säätämiseen (en ihan kymmentä pistettä voi itselleni antaa). Paljon vietimme aikaa hytissä. Ja onneksi Ronja oli mukana! Ja onneksi Helmi nukkui yöllä kun laiva lähti Maarianhaminasta kohti Tukholmaa ja tuuli niin kovasti, että olin jo valmis lähtemään kotiin...
Hengissä selvittiin kuitenkin. Eniten toivon, että Helmi ja Ronja nauttivat kokemuksesta!

Minun edellisestä risteilystä oli reilut 20 vuotta ja seuraavaan menee takuulla vähintäänkin sama aika! Ei ole kodin voittanutta...

Ja nyt elämme risteilyn jälkimaininkeja. Helmi vetää sellaista kohtaussettiä, että heikompia huimaisi. Me annamme stesoa ja taputtelemme aamuisin tyttöä taas hengittämään. Myös joku allergisoi laivalla ja limaa erittyy ja Helmi on väsynyt ja itkuinen. Kovin selväksi myös tuli ettei Helmin paikka ole isoissa väkijoukoissa, vaikka niitä parhaamme mukaan väistelimmekin. Ja onpahan ainakin kokeiltu. Kaikki, jotka nostelevat syytteleviä sormia ja selän takana pauhaavat ettemme vie Helmiä tarpeeksi mihinkään ulkomaailmaan, voivat nyt tulla katsomaan siihen syytä...

Maanantaita ja arkea odotellessa...




Genomitutkimuksen tulokset tulivat myös maanantaina. Kirjoittelemme niistä, jahka hieman jäsentelemme ajatuksia ja tietoa päissämme. :)





6 kommenttia:

  1. Mahtavaa,tuo risteily on ollut teille kaikesta huolimatta upea kokemus. Kuvista näkee että jokainen on nauttinut.. Voimia ja jaksamista reissun tuomiin kipuihin ja muihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kyllä tämä taas tästä. :)
      Nyt on jo itseasiassa unohdettu risteilyn säätämiset, mutta silti minulle täytyy sanoa EI, jos olen vuoden päästä varailemassa risteilyä... :)

      Poista
  2. Miten raskasta teillä on ja miten hienosti sen kaiken otatte. Ei voi kuin ihailla teidän perheen asennetta ja suhtautumista. Kaikkea hyvää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ei meillä koko ajan ole raskasta, oikeastaan aika harvoin. Elämä on asenne. Ei tätä voi voivotella, paljon helpompi on puskea hymyssä suin eteenpäin!

      Aurinkoista syksyä sinulle!

      Poista
    2. Totta, kunpa tuon muistaisi. Pienten lasten kanssa arki on välillä niin armotonta.

      Poista
  3. Nuo risteilykuvat on niin kivoja ja ihana juttu, että Ronja ja Hemppa sai siellä olla yhdessä, oikeesti ystävykset kesälomalla <3.
    Ja tiedän, että tuo on ollut äitille ja iskälle säätämistä ja rankka reissu! Silti mä nostan hattua, että on tuo voima ja motivaatio tehdä tollasia "normaaleja" juttuja erityisen lapsen kanssa ;) Peukutus teille kaikille, ootte niin huippu NHL-liiga yhdessä ! Ja Hempalle halitukset tätiltä :)

    VastaaPoista