Matka oli pitkä ja reissu rankka. Vaikka onkin ihana joka kerta nähdä lähes kaikki (kaikkia ei millään ehdi vaikka tahtoisi) ystävät ja sukulaiset, niin se on myös yllättävän raskasta. Joka päivä vähintään yhdet, parhaana (pahimpana) päivänä jopa kolmet eri ihmiset. Siinä tulee helposti sosiaalinen ähky.
Helmi kyllä nautti. Hän selvästi rakastaa hälinää ympärillään ja huomion keskipisteessä olemista. Vuorokausirytmikin keikahti. Illalla ei takuulla nukahdeta ennen kymmentä ja aamulla ei meinaa saada silmiä aukia vielä kahdeksaltakaan. Saattaapi olla hankala kääntää rytmiä takaisin, mutta sitä ei murehdita nyt vaan nautitaan lomasta!
Iskäkin sai hieman ladata akkujaan, hänellä oli perinteinen poikien (vai joko noita voisi nimittää miehiksi?) viikonloppu idän loman aikana. Nyt iskä taas jaksaa vuoden naistensa narinaa...
Tällaisissa maisemissa vietimme lomaa...
Idästä palattuamme saimme ystäväperheen Helsingistä kylään
ja Helmi kavereita.
Tytöt olivat nähneet toisensa viimeksi viisi vuotta sitten...
Toivottavasti seuraavaan kertaan ei mene niin kauaa.
Loma jatkuu...
Hyvää lomaa teille kaikille! Nauttikaa myös rytminvaihdoksesta! Se voi tuoda teille paljon uutta kivaa... Ja kyllä se palautuu takaisin sitten kun sen aika on.
VastaaPoistaKiitos Kirsi! Nautittu on, hieman vaan äitiä pelottaa kun aamulla tuntuu nukuttavan vaikka kuinka kauan sekä äitii että tytärtä! :) Ehkä me Helmin kanssa alammekin syksyllä tehdä iltavuoroa! ;)
VastaaPoista