Kävimme Helmin kanssa maanantaina lääkärissä. Tällä kertaa ihan terveinä, kuntoutussuunnitelman uusimista varten. Ja haluankin hieman hehkuttaa kuinka hienosti meidän neitokainen kasvaa.
Aiemminhan olen kirjoittanut siitä MSAS-analyysista ja Helmin ruoka-aineallergioista ja siitä, että koululääketiede ei ole meitä pystynyt auttamaan.
Kun noin puolitoista vuotta sitten kävimme analyysissä ensimmäisen kerran ja Helmin ruoasta karsittiin lähes kaikki - jäljelle jäi siis kana, riisi, puolukka, mustikka ja intiaanisokeri - Helmi painoi tuolloin 14 kiloa ja painokäyrä oli mennyt alaspäin jo jonkin aikaa... Pituutta en muista.
Mutta siis, maanantaina neiti punnittiin ja mitattiin ja painoa oli 18,5kg ja pituutta 111,5cm! Wau! Elokuusta lisäystä oli painoon tullut tasan kilo ja pituuteen 2,5 senttiä. Ja tuolla kyseisellä ruokavaliolla. Ja kun muutenkin Helmi voi hyvin ja kehittyy koko ajan omaan tahtiinsa, niin ei voi muuta kuin olla tyytyväinen! Harmittaa vaan, ettei lääkärit anna tälle lainkaan painoarvoa, vaikka tulokset ovat näin selkeästi nähtävissä.
Koululääketieteen mukaan meidän tarvitsisi vaan altistaa Helmiä eri ruoka-aineille, silläkin uhalla, että lapsi kärsii todella suuria kipuja ja voi huonosti!
Toivon jokaiselle vanhemmalle voimia taistella oman lapsensa puolesta ja uskallusta edes hieman kyseenalaistaa lääkäreiden mielipiteitä! En toki tarkoita, että he eivät mitään tiedä, mutta olen sitä mieltä, että täällä lääketeollisuus on niin vahva, ettei edes haluta etsiä kunnollisia ratkaisuja, että saadaan syöttää lääkkeitä pilvin pimein ihmisille!
No niin, nyt lopetan. Tämä on aihe mistä jaksaisin paasata loputtomiin. (Kärsinhän myös itse vatsaongelmista, mutta uskon, että olen nyt löytänyt niihin ratkaisun tämän samaisen analyysin perusteella - tähän palaan ehkä myöhemmin!)
Meillä on ollut täällä nyt toinen mummo apuna ja Helmi on päässyt leipomaan. Tänään ovat leiponeet meille joulupipareita ja viime viikolla leipoivat pullaa. Ihan hirveän innokas leipuri neiti ei ole tai sitten se on vaan tottumattomuutta...
Tänään kyllä irtosi jo hymykin...
Enkelipipareita
Pullan leipominen viime viikolla oli hieman työlästä... :)
IHANAA, että Helmi on kasvanut ja kehittynyt noin kovin hienosti! Iloitaan siitä! (Ja jätetään lääkäreiden mielipiteet omaan arvoonsa.)
VastaaPoistaJa ihanaa, että Mummo on ollut leivotuttamassa Helmiä! Justiinsa semmosta tärkeää mummojen touhua!
Me olemme tosi onnellisia, että Helmi kasvaa ja voi hyvin... emmekä enää edes muistele menneitä.
PoistaHelmi nauttii kyllä mummon seurasta kovasti ja kyllä hän vielä leipomisestakin oppii tykkäämään - tuoksut ovat ainakin ihania!
Voi kun ihania nuo leipurikuvat :)! "Hilakkukin" päässä niin ku leipojalla pitääki!
VastaaPoistaMeillä esikoisella oli myös pahat ruoka-allergiat ja hän reagoi eniten niihin ihollaan. Muistan kuinka nuorena äitinä nieleskelin itkua ollessamme osastolla asian tiimoilta ja viisi ihmistä vahtasi vieressä miten minä tyttöä rasvaan. Ja tottakai se yksi taitavista taitavin hoitaja otti rasvapurkin käsistäni ja valeli lapsen päästä varpaisiin lumiukoksi. Näin sitä pitää! Kyllä saa itsetuntoa- ja luottamusta kasailla monet kerrat ammatti-ihmisten edessä. Miksei yhteistyö voisi olla ihan luontevaa ja huomioonottavaa? Normaalia, herranjestas!? Jos jatkuvasti epäillään vanhempien taitoja ja huomioiden todenpitävyyttä niin vähän "piikit pystyssä" varuillaan sitä on jo valmiiksi.
Nyt kokemuksella tuumaisin rasvaustilanteessa varmaan jo että jepjep, osaan kyllä.. Mutta jokainen tilanne ja kohtaaminen on ainutlaatuinen kulloinkin ja niihin pitäisi lääkäreillä ja hoitajilla olla koulutusvaiheessa paljonpaljon tunteja varattuna.
Toivottavasti Helmin allergiat ja vaivat helpottavat! Luottakaa vaan itseenne, te tunnette lapsenne parhaiten. Voimia ja valoa sinne :)
terv.Marika
Kiitos Marika kommentistasi. Se on raastavaa kun vanhempien osaamista aliarvioidaan. Kukaan ei kuitenkaan tunne lasta paremmin kuin omat vanhemmat!
PoistaOnneksi sitä on itsekin jo kasvattanut paksun nahan ja pystyy kohtaamaan lähes mitä vain...
Paljon enkeleitä myös sinulle ja perheellesi!