Helppoa se vaihto ei valitettavasti ole. Napissahan on sellainen silikonisukka, joka ensin työnnetään vatsassa olevasta kanavasta mahalaukkuun ja sitten täytetään vedellä palloksi ja näin nappi pysyy paikoillaan.
Pois otettaessa vesi tietysti poistetaan ja nappi "vetäistään" ulos. Mutta kun se ei mene niinkuin elokuvissa. Palloon kuivuu ruokaa ja se tekee napin poistosta hankalan ja kivuliaan. Äiti, jolla ei ole yhtään sisarhentovalkoisen vikaa (vähiten sitä hentoa) ei pysty iskää tässä toimenpiteessä avittamaan lainkaan. (Tai iskä joutuisi aina välillä elvyttämään pyörtyneen mutsin, että voitaisiin jatkaa toimenpidettä...)
Onneksi meillä on enkeleitä naapureina ja Tiina kiiruhti apuun! Iso kiitos Tiina, vaikka korvia se operaatio ainakin raastoi. Nappi on nyt vaihdettu ja saadaan hengittää sen suhteen rauhassa taas seuraavat kolme kuukautta.
Tämä piti poistaa ja saada tilalle uusi samanlainen.
Huomatkaa Helmin hyvin kehittynyt vatsa - geenit on selkeästi peritty vanhemmilta!
Sattuu, Tiina lohduttaa!
Vanha nappi vihdoinkin ulkona...
Mutta me jatkamme sisällä oloa!
Ilmoittelen jahka pääsemme tämän vankilan seinien ulkopuolellekin...
älkää väsykö odottamaan.
Voi. Urhoollisuusmitalit pitäisi kaikille toimenpiteeseen osallistuneille jakaa. Moni isä ei osaa edes normaalia nappia ommella, saati sitten tuollaista... Onneksi tuo homma on vain kolmen kuukauden välein.
VastaaPoistaVoimia sisällä oloon!
Voi Helmi murua! Iso hali täältä!!
VastaaPoistaHelmille suukkoja!
VastaaPoista