Vuoden takainen painajainen

Sairastaessa on aikaa miettiä erilaisia asioita. Minun mieleeni hiipi remontti, joka toteutettiin noin vuosi sitten...
Asumme 50-luvulla rakennetussa rintamiestalossa. Ei kovin ideaalia apuvälineitä tarvitsevan erityislapsen kanssa. Edellinen remontti tehty 70-luvulla. Huomiota herättävät oranssi-kukalliset muovimatot lattiassa. Peruuttamalla sisään-malliset vessat. Kaakelit aitoa retroa. Säilytystilaa minimaalisesti. Kylmät lattiat. Painovoimainen ilmanvaihto - ehkä! Tällaiseen kotiin Helmi syntyi.

Lalli oli poikamiehenä ollessaan ostanut talon ja alkanut remontoimisen pihalta: uima-altaalle tarvittiin terasseja lisää - party-areena, kuulemma. Voin kertoa, että on partyja ollut harvakseltaan...

Helmin synnyttyä ei voimia remontoimiseen ollut (ennen Hempan syntymää ehdittiin remontoimaan meidän makuuhuone). Viime vuoden alussa oltiin pakon edessä. Suihkualustan mahtuminen kylpyhuoneeseen vaati ihmeitä ja meidän selät olivat koetuksella, kun neitiä roudattiin yläkertaan nukkumaan.
Hissi ja uusi kylpyhuone. Vammaispalvelulain perusteella nämä oli kaupungin tehtävä! Pohdimme, että siinä on myös meillä sauma remontoida koko koti! Katosta lattiaan.
Evakkoaika alkoi. Rapiat puoli vuotta kerrostalon kahdeksannessa kerroksessa. Järkyttävän helteinen kesä. Iskä remppaamassa - yksinhuoltaja elämää... Kamalaa!
Kaikesta näköjään selviytyy. Ja onneksi paljon unohtaakin. Hullun hommaa toki. Uusi olisi tullut halvemmaksi. Emme vaan halunneet luopua kodistamme ja omasta rauhasta. 6300 neliötä omaa pihaa, (nurmikkoa leikatessa tai lunta kolatessa tosin miettii, että jos sitä kuitenkin asustaisi 800 neliön tontilla, mutta...) pihasauna ja kellari, navettakin sekä suuli. Uuden pihaan näitä kaikkia ei olisi saanut. Ei ainakaan tällä sijainnilla.
Nyt siis kuitenkin asumme taas omassa kodissa. Remontti ei toki vielä ole valmis. Jatkuu sitten kun äiti ei mene psykoosiin kuullessaan porakoneen ääntä... Enää ei ole kiire. Asua täällä jo voi, oikein mainiosti.


Muutamia kuvia painajaisestani:

Tässä ollaan vielä alkuvaiheessa. Vanha ulkoeteinen purettu, tilalle hahmottumassa uusi, 

jonka yläkertaan Helmin kylpyhuone. 

 Kaikkialla näytti tältä.



 Kävin paikan päällä harvakseltaan ja

joka kerta iski epätoivo: tämä ei valmistu koskaan!

 Keittiö ja olohuone. Vielä tässäkään vaiheessa en hymyillyt!

Evakkokodista oli onneksi hyvät näköalat.

Saattoi hetkeksi unohtaa remonttikamaluudenkin.

Laitan toisella kertaa kuvia vanhasta ja uudista kodista.

Voitte tekin todeta, että painajainen kannatti käydä läpi!