Henki pihisee...

…äidillä nimittäin. Tämä viikko on kyllä mennyt sairastellessa. Maanantaina Helmillä todettiin korvatulehdus ja neito sai antibiootit siihen. Vointi on jo huomattavasti parempi! Ja äiti ja isä todella onnellisia, että oli vaan korvatulehdus – kolme edellistä flunssaa ovat kuitenkin loppuneet keuhkokuumeeseen!

Niin ja siis äiti sai sitten saman pöpön. Maanantai-illalla henki oikeasti pihisi. Äitikin sai ja ab-kuuri sekä infektioastmaan kortisonipiipun.  Nyt jo henki kulkee, mutta nenää tukottaa. Parempaan suuntaan kuitenkin  mennään.

Kiukuttanutkin on tällä viikolla. Saimme Tyksistä epikriisin, missä luki:

"Lastenallergologin konsultaation pohjalta suositellaan, että Helmille tehtäisiin kaksoissokotettu letkuravintoaltistus mieluiten sairaalaolosuhteissa. Toisena testattavana letkuravintona voisi olla maitoallergisille tarkoitettu joko aminohappopohjainen tai herahydrolysaattipohjainen erityiskorvike ja toisena testattavana letkuravintona soijapohjainen letkuravinto. Sopivan letkuravinnon löytäminen erittäin tärkeää, koska Helmin paino ollut kevätpuolella laskussa. Jos painonnousua ei muuten saada aikaiseksi, vakavasti syytä harkita myös osastolla tapahtuvaa ravitsemushoitoa." 

Arghhhhh! Hienoa, että ovat vaivautuneet pohtimaan Helmin tilannetta! Mutta miten on mahdollista, etteivät he soittaneet ensin meille ja keskustelleet kansamme! Helmin painon kehitys on todellakin nyt noususuuntainen. (vaikka rasvat ravinnostosta puuttuvatkin) Ja emme missään nimessä ole viemässä häntä mihinkään altistuksiin nyt (emme ehkä koskaan) ja vielä vähemmän ravitsemushoitoon. Haluamme ensin saada selvyyden mitokondriosairauksista (olisikohan rasva-aineenvaihdunnassa jotain häikkää?) ja mietitään sitten uudelleen.

Ja mitä letkuravintoihin tulee, niin en ihan vähällä ole niitä lapselleni syöttämässä (vaikka hänellä nappi onkin). Helmi nielee ja syö hienosti. Puhdasta, vaikkakin raaka-aineiltaan rajoittunutta ruokaa. Keinotekoiset letkuravinnot eivät houkuttele. Toki ymmärrän, että voi olla myös pakko. Jos ei ole muuta vaihtoehtoa. Jos lapsi nälkiintyy ja on kuolemassa käsiin. Meillä ei todellakaan ole se tilanne! Helmi voi paremmin kuin pitkiin aikoihin, infektiosta huolimatta! Mietityttää vaan, onko kukaan lääkäri valmis edes etsimään muita, luonnonmukaisia vaihtoehtoja. Sehän sitoo liikaa resursseja ja sitä kautta rahaa kuluu. Mutta onneksi me vanhemmat olemme olemassa. Me jaksamme ja taistelemme. Yhäkään Helmi ei ole meille koekaniini, hän on lapsemme! Surettaa, että Suomessakin on paljon sairaita, joiden omaisilla ei ole mahdollisuutta selvittää ja taistella rakkaittensa oikeuksista. Valitettavan usein heidät työnnetään täyteen lääkkeitä ja ”pidetään hengissä”. Näin he ovat poissa silmistä ja muka ”hyvässä hoidossa”. Eivätkä vie aikaa ”tärkeämmiltä” asiakkailta! En halua yleistää, mutta valitettavan usein se menee näin.

Toki löytyy poikkeuksiakin! Meidänkin kohdalla: paikallisen lastentautien poliklinikan lastenlääkäri on ihan huipputapaus! Hän kuuntelee ja ymmärtää ja tekee parhaansa. Emme todellakaan tunne, että Helmi olisi pelkkä potilas, joka pitää mahdollisimman nopeasti hoitaa pois vastaanotolta. Tällä ihanalla lääkärillä on aina aikaa ja joka kerta lähdemme hänen vastaanotolta hyvin mielin pois! Heitä ei vaan kasva joka oksalla!

No, joka tapauksessa jään nyt odottelemaan kutsua osastolle ja sitten olen valmis tappelemaan! :) Nyt voin allekirjoittaa lauseen, että me tunnemme lapsemme parhaiten!

Niin ja tämän viikon positiivisin tapaus on ollut Salkkareiden palaaminen kesätauolta. Tunnarin kuuleminen sai Helmin suun hymyyn. Ja äiti taas pystyy pakenemaan tästä omasta todellisuudesta arki-iltaisin hetkeksi ihan johonkin muuhun! Yleensä isäkin istuu katsomossa (vaikka yrittää väittääkin, ettei muka katso). Koko perheen yhteinen harrastus siis! :)

Helmin imulaite, jonka avulla saamme flunssan aikana

imettyä limaa pois.

Helmi kun ei osaa vielä niistää. Yskii onneksi hienosti!

Helmin taidetta tältä päivältä.