14/2016

Täällä on vietetty talvilomaviikkoa. Aikamoista, sanoisinko. Olimme päättäneet purkaa Helmiltä yhden bentsojohdannaisen epilääkkeen pois. Pieniä murusia aloimme jo vähentää viime viikolla. Kyseessä oli kuitenkin vaan 1/4 tablettia. En tiedä uskoinko itsekään sen olevan näin hankalaa. Alkuviikon valvoimme vieroitusoireisen lapsen kanssa. Kouristeluja tuli kovin tiheään tahtiin. Hieman niitä saatiin hillittyä stesolidilla. Nyt Helmi on tosi syvässä poissaolossa. Jos ei olisi takana selkäleikkauksen jälkeisiä vieroitusoireita kipulääkkeistä, niin emme varmaankaan nyt osaisi näitä vieroitusoireiksi tulkita. Jotain näistä lääkkeistä kertonee se, että tätä ko. lääkettä ei ole mennyt vielä edes puolta vuotta ja annos siis noin pieni, mutta koukutus totaalinen. Kaiken kukkuraksi lääkkeestä ei ole ollut mitään hyötyä...

Mutta siis loman voi viettää näinkin. En tosin mene vannomaan, että huomenna töihin palaa kaksi todella virkistynyttä henkilöä!

Maanantaina päätimme kuitenkin rohkeasti kyläillä, 

kun nämä ihanat muruset nyt sattuivat olemaan kaikki yhtä aikaa terveinä. 

Helmi ei tosin kuvaamisesta välittänyt yhtään.

Kohti parempaa viikkoa, toivottavasti....

13/2016

Perjantaina, pitkästä aikaa, Helmi sai Ronjan yökylään. Ja kaikista kohtauksista huolimatta riemua riitti, ihan jokaiselle meistä! En koskaan väsy katsomaan tyttöjen käsittämättömän hienoa yhteyttä.
Kiitollinen olen ihan jokaisesta hetkestä.

Lauantaina saimme ystäviä kylään myös Helsingistä. 

Tiedättekö sellaisen rauhan, joka saapuu joidenkin ihmisten mukana. Ilo ja riemu, kaiken kirkastava aurinko. Hetki jolloin unohtaa, että maailmassa on oikeasti olemassa vihaa, katkeruutta, itsekkyyttä ja ahneutta. On vain se hetki, sellainen oma ihana kupla, jonka sisään tekisi mieli jäädä. Jokainen saa olla oma itsensä, jokaista arvostetaan, on aikaa kuunnella ja jutella. On vaan hyvä olla.

Taisimme saada pitää enkeitä vieraanamme. Kiitos teille! Tästä kyläilystä ammennamme voimaa vielä kauan. Ja ehkä saimme edes ohuen kilven maailman pahuutta vastaan. Koska totuushan on, että jokainen meistä voi vaikuttaa ympäristöönsä omalla käytöksellään ja ajatuksillaan. Meillä kaikilla on täysi vapaus valita oma tulokulmamme ja suhtautumisemme asiaan kuin asiaan.