kuva

kuva

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Magneetit

Iskä kävi hankkimassa meille Mosquito magneetin. Meidän pihassa on kesäisin aivan valtavasti hyttysiä. Vaikka joskus pystyisimme olemaan sään puolesta (ei siis liian kuuma) Helmin kanssa pihalla, niin hyttysarmeija estää sen. Eihän Helmi osaa niitä vastaan puolustautua mitenkään. Hänet syödään elävältä. Niin paljon olimme tästä hyttysansasta kuulleet ja puhuneet, että nyt investoimme siihen. Toivottavasti toimii.

On meillä myös toinen magneetti - pöpömagneetti nimeltään Helmi. Perjantain ja lauantain välisenä yönä heräsimme järkyttävään kouristukseen. Kuumetta 39,4 astetta. Yö oli painajaismainen: tunnin välein kouristus. Eilinen päivä meni kuumeessa ja kohtauksessa ja mietimme jo mikä nyt, kun ei mitään muita oireita ollut. Viime yönä sitten meni nenä tukkoon. Virus. Kolme viikkoa taisimme ehtiä nauttia päiväkodissa olosta. Tänään pisin yhtäjaksoinen kohtaus kesti lähes kolme tuntia. Myös kouristukset ovat rajua ja jopa viiden minuutin pituisia. Pitkään aikaan emme olekaan tämän kokoisten kohtausten kanssa painineet. Hyvähän se on tietysti epinkin muistuttaa olemassa olostaan kunnolla, ettei vanhemmat unohda kuinka kohtaustilanteissa toimitaan.

Vappua siis vietellään meillä tällaisissa tunnelmissa. Mutta eiköhän ne munkit kuitenkin paistu. Ja uskotaan, että tämä on sitten viimeinen virus, minkä meidän pöpömagneetti tänä vuonna puoleensa vetään.






Komistus ei hyttysansa todellakaan ole.
Muistuttaa minun mielestä jotain sähköperämoottoria.
Ehkäpä keksin sille jonkin naamion, kunhan nyt pääsen pihalle puuhastelemaan.
Taustalla näkyvä altaan ympäristökin kaipaa kipeästi puunausta.


 
Potilas. Kuumeen mittaus meneillään.
Ei kovin pirteä olo ja kohtauskin parasta aikaa päällä.



 
Äidin mieltä piristää viikonlopun kukat.








keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Konsertti

Terhi oli järjestänyt Helmille yksityisen konsertin kotipäivän piristykseksi! Terhin ystävä Kaisu tuli laulamaan ja soittamaan Helmille. Ja kuten arvata saattaa - neiti nautti suunnattomasti.
Oli kuunnellut, taputtanut, ilakoinut ja laulanut mukana. Eipä joka tytöllä olekaan mahdollisuutta tällaiseen. Olemme niin onnellisia Helmin puolesta! Ja erityisen hienoa minusta oli, että vielä sen jälkeen kun Kaisu oli lähtenyt, Helmi pystyi palauttamaan tunnelman takaisin mieleensä ja nauroi ääneen!














Kiitos Terhille ja erityinen kiitos Kaisulle kun kävi ilahduttamassa Helmiä!
Neiti nautti joka solullaan.











sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Räpsyripsi taas luoksemme hipsi...


Kohtaustilanne on siis pahentunut. Loppuviikosta ja viikonloppuna on räpsyjä riittänyt.
Syitäkin on pohdittu: väsymys - päiväkoti verottaa voimia. Perunakokeilu on aloitettu, liekö siis vatsassa jotain vääntöä (yht´äkkiset itkut viittaavat siihen) tai sitten monivitamiinivalmisteessa oleva b! B-vitamiinikokeilu on ennenkin aiheuttanut häiriöitä aivosähköissä. Mene ja tiedä, nyt on kieltämättä liian monta muuttujaa, mutta uskomme että tilanne tästä rauhoittuu.
Mitään muutoksia emme nyt aio tehdä hetkeen. Toki, jos tilanne alkaa pahentua, niin sitten mietimme mistä alamme purkaa näitä kokeiluja...


Onneksi tänään iltapäivällä alkoi ilmakin poutaantua ja pääsimme monen päivän vesisateen pidon jälkeen pihalle (ja tietty äiti puki lapselle ihan liikaa päälle...). Mutta ihanaa oli tuoksutella kevättä ja kuunnella lintujen laulua! Lupasin Helmille, että ensi kerralla puen myös hänet kevyemmin...





Iskän (ja vähän äidinkin) urakka. Vanha angervopuska kaivetaan pois
ja tilalle tulee kukkapenkki, luultavammin ruusu.
Lupaan jonain kesänä raportoida kuinka se edistyy.
Peukaloni eivät tunnetusti ole kovinkaan vihreät, vaikka etsivätkin paikkaa keskeltä kämmentä...

 
Tämän kevään ensimmäisiä nousijoita. (Leskenlehtiä ei lasketa.)
Ylempää en tunne, mutta alapuolella olevia unikoita odotan kovin...



 
Räpsyjen ja kuumuuden uuvuttama neiti.




 
Metsän läpi ilmestyi myös kavereita - kivaa!







Äiti käyskenteli ympäri tonttia ja löysi ihanan ruostuneen sahan.
Aion keksiä sille myös jonkun sopivan paikan.

 
Kirveellekin olisi töitä, jos aikaa vaan löytyy...





keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Sosiaalista elämää

On ollut ihanaa seurata kuinka Helmi nauttii kavereiden seurasta. Neiti saa ihan erilaista virtaa päiväkodissa kuin kotona. Ihmekkös tuo - kotona on seurana tylsät vanhukset ja päiväkodissa eläväiset kaverit! Tämä todistaa vahvasti sen, että kyllä erityislapsikin tarvitsee oman sosiaalisen elämän. Jo aiemminhan olemme huomanneet, että Helmi nauttii myös kun pääsee muualle ihmisten ilmoille, esim. shoppailemaan.
Onkohan tyttö vaihtunut sairaalassa, kun äiti pystyy oikein hyvin olemaan myös epäsosiaalinen eikä todellakaan kaipaa kaupungille ihmisvilinään. Äidille riittää kun puhelin toimii... :) Toki iskä onkin sitten tapaus erikseen eli isänsä tyttö selvästi. Mutta voiko tässä alkaa miettiä, että onko se kuitenkin äiti joka on vaihtunut? :) Noh, ehkä sieltä löytyy kuitenkin meidän molempien geenejä - ainakin neiti osaa käskyttää juuri kuin äitinsä. Siinä on äidillä nielemistä, mutta kyllä joskus säälin jopa Lallia: kaksi vahvatahtoista ja vaativaa naista ei liene jokaisen miehen toive...

Nyt eksyin taas aiheesta... Helmi on siis jo toista viikkoa päiväkodissa. (Tekevät tosin vielä lyhennettyä viikkoa eli ma ja pe kotona ja loput päivät päikkärissä). Teemme paluun päiväkotiin pehmeän laskun kautta, että saataisiin myös epi pysymään aisoissa. Jo nyt on havaittavissa lisääntynyttä kohtaustoimintaa. Hoidossa on niin paljon enemmän aistiärsykkeitä kuin kotona, että se selvästi väsyttää Helmiä ja väsymys purkaa sitten kohtauksia. Mutta pikkuhiljaa eteenpäin.


Tässä hieman kuvia päiväkotielämästä. Kaikki eivät ole näiltä viikoilta.



Tämä vaikuttaa erityisen mukavalta.
Kaikki kaverit ympärillä ja itse kaiken keskipisteessä.

 
Lihashuoltoa.


 
Leivontaa.


 
Eilen vietettiin kaupunkimme 570-vuotisjuhlapäivää.
Päiväkodissa oli päätetty juhlistaa samalla myös Helmin synttärit
kun ne joulukuussa menivät sivusuun.
Parempi myöhään kuin ei lainkaan.
Helmi oli ollut pumppulaivan kapteeni ja laulua oli laulettu
viiden säköisten verran eli Helmin laivassa oli viisi pumppua!
Neiti oli kuulemma nauttinut kovasti.
Lopuksi Helmi jakoi päiväkotikavereille pienet herkut synttäreiden kunniaksi!






lauantai 14. huhtikuuta 2012

MSAS

Kävimme pääsiäismaanantaina MSAS-analyysissa Turussa. Kiitos paljon Elinalle, että hän järjesti meille ajan pyhänä.
Olimme käyneet aiemmin vuosi sitten, kun olimme niin epätoivoisia Helmin refluksin suhteen, eikä koululääketiede pystynyt auttamaan. Tuolloin analyysin tuloksena oli, että supistimme Helmin ruokavalion kanaan, riisiin, mustikkaan, puolukkaan ja intiaanisokeriin. Kuulosti hurjalta, mutta päätimme kokeilla. Ja iskän epäilyistä huolimatta Helmin olo alkoi kohentua! Vointi parani silmissä ja paino alkoi nousta. Ja refluksi helpotti. Refluksiahan oli tutkittu mittauksella ja tähystämällä, eikä ne olleet antaneet mitään selvyyttä. Siis vika ei ollut rakenteellinen. Myös ruoka-aineallergioita oli tutkittu, mutta mitään ei ollut löydetty. Ja voin kertoa, etten aina ole saanut ihan hyväksyviä katseita ja kommentteja, kun olen lääkäreille tai ravitsemusterapeuteille tästä kertonut. Lastensuojeluilmoituskaan ei ole ollut kaukana. Onneksi meillä täällä omalla lastenpolilla on niin ihana lääkäri, että hän ei syyllistä. Nytkin hän pyysi, että laittaisin hänelle tiedoksi mitä ruoka-aineita saimme lisää ja sovittiin myös kontrollikäynti elokuulle.

Uskon myös, että kropan hallinnan parantuminen on tämän ruokavalion syytä, tietysti siinä on myös hurja treenaus takana! Ja siitä kiitos fysioterapeutille sekä Terhille!

Tällä kertaa saimme paljon paremmat "tulokset"- Analyysin mukaan Helmin vatsa sietää nykyisin paljon uusia ruoka-aineita: perunaa, bataattia, maissia, hirssiä, tattaria, lammasta, hirveä, poroa, vadelmaa, aprikoosia, persikkaa, päärynää, avokadoa, kesäkurpitsaa, kurkkua ja salaattia. Wau! Tässähän tulee ihan runsauden pula. Tosin äidin on pakko painaa hieman jarrua, ettei vaan mennä pers edellä puuhun... Aloitamme aina yhdellä ruoka-aineella ja kokeilemme sitä n. neljä päivää ja jos ja kun Helmin vatsa ei ala oireilemaan, lisäämme taas uuden!
Näiden lisäksi aloitimme jo Helmille monivitamiinivalmisteen ja sitä ainakin tunnutaan sietävän.
On todella mielenkiintoista nähdä miten tämä kaikki vaikuttaa Helmiin.

Ainoa mysteeri on, että yhä edelleenkään Helmi ei siedä pisaraakaan rasvaa! Harmittaa, kun lääkärit eivät oikein usko näihin vaihtoehtoisiin hoitoihin. Olisi niin mielenkiintoista, jos joku alkaisi hieman selvittää mistä tämä voi johtua... Toistaiseksi ainoa vaihtoehto on se, että iskä ja äiti yrittävät opiskella rasva-aineenvaihdunnan saloja ja ymmärtää jotain. Tätä varten toivoisin lisää tunteja vuorokauteen...
Onneksi tuolla sallittujen ruoka-aineiden listalla on avokado, jospa siitä tulisi edes jotain rasvan tyylistä.

Analyysissä tutkittiin myös Helmin ranka, mistä löytyikin hyvin paljon lukkoja ja jumeja. Keskustelin näistä Helmin fysioterapeutin kanssa ja hän alkaa pikkuhiljaa manipuloida niitä lukkoja auki. Mietittiin vaan, kuinka paljon Helmin kropan hallinta helpottuu, kun nämä jumit saadaan auki...

Edellisellä kerralla analyysi osoitti, että Helmin elinvoima ja sydän olivat hyvin heikkoja (ihmisen hyvinvointihan lähtee suolistosta). Nyt ne olivat nousseet oikein korkealle!
Hermosto ja haima eivät toimineet kunnolla, mutta katsotaan mitä tapahtuu kun saamme ruokavalion laajemmaksi. Menemme analyysiin seuraavan kerran heinäkuussa ja silloin se tehdään myös äidille!

Täällä me käymme:
http://www.terveysanalyysi.fi/msasprofessional

ja voin lämpimästi suositella jokaiselle, joka on kiinnostunut omasta hyvinvoinnistaan. Toki vielä tarkemmin osaan kertoa sitten, kun olen itse testannut kuinka se vaikuttaa minuun!







Kuva on talvilomalta (ja vanhan tukan aikaan).
Silloin oli aamuisinkin aikaa nauttia iskän sylistä.






tiistai 10. huhtikuuta 2012

Back to business

Arjessa jälleen. Ihanaa! Minä rakastan rytmiä ja rutiineja. Ehkäpä blogin päivityskin tästä normalisoituu. Lomakin oli täydellinen. Nukuttiin pitkään (joskus jopa seitsemään), ulkoiltiin, kyläiltiin ja kestittiin vieraitakin. Tärkeintä oli kuitenkin, että saimme myös akut ladattua. Nyt jaksaa taas, vaikka kyllä me jaksettiin ennen lomaakin, mutta välillä on ihan hyvä tankata toistensa seuraa ilman aikataulupaineita.

Helmi ja Terhi aloittavat huomenna päiväkodin - tuskin malttavat odottaa. Uskotaan, että pöpöt pysyvät kaukana. Niin ja eilen kävimme MSAS-analyysistä, mutta siitä tulee ihan oma postaus - se on kyllä mielenkiintoista!


Lisää lintuja: fasaani. Vieraili muuten vuosi sittenkin.
 Nimitin tämän pääsiäisfasaaniksi!
Terhi ja Helmi olivat tänään bonganneet puuhun kiipeävät sinisorsat?
Omituisia - siis sorsat! :)

 
Pääsiäisen kukkia.



 
Lomalla haaveileva Helmi.





perjantai 6. huhtikuuta 2012

Kampaajalla

Helmi pääsi eilen kampaajalle. Äidin luottokampaajalle, Tukkapajan Maaritille! Hieman mietittiin etukäteen, että mitenköhän mahtaa onnistua... Turhaan pähkittiin - hienosti meni. Helmi istui ja kuunteli kun Maarit kampasi ja naksutteli saksia. Ei tainnut tulla kampaajallekaan tuskanhiki. Tämä tapahtuu varmasti uudestaan. Kiitos Maarit! :)
Ja äiti on ylpeä, että Helmi sai tällaisen ison tytön kokemuksen. Ja uuden hienon tukan!


Tästä peikkoniskasta haluttiin eroon...

 
Maarit työssään - äiti hieman kannattelee Helmin päätä,
jotta leikkaaminen olisi helpompaa.

 
Niskatukka saksimisen jälkeen.

 
Valmista - Helmi luuli, että poseeratessa ei saa hymyillä...


 
Tänään napsittiin lisää kuvia.
Yön jälkeenkin tukka näyttää hyvältä,
vaikka Helmiä alkoi jo tympiä tämä mallina oleminen.




keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Pääsiäisaskarteluja

Helmi ja Terhi ovat tehneet meidän pääsiäiskoristelun helpoksi - he ovat olleet hyvin tuottoisia.
Ja Helmi on saanut kokea erilaisia aistiärsykkeitä ja onnistumisen iloa!



Maalausta. Pajunkissat ja tiput ovat Helmin sormenpäillä painamia.


 
Muottina Helmin kädet...


 
Hieman vaativampaa huovutusta Terhin avustuksella
(Terhin sormet olivat täynnä neulanreikiä),
Värit töihin Helmi valitsee aina itse.
Sen vuoksi tämä "tipunen" on lila!




tiistai 3. huhtikuuta 2012

Oleilua

Ihana loma! Ei aikatauluja, ei kiirettä ja hyväntuulinen Helmi. Täydellistä. Iskäkin on saanut hieman rempata (ilman, että äiti olisi kiristellyt hampaita). Ja blogiakin näkyy olevan aikaa päivittää useammin kuin normaalisti.


Sepelikyyhky ikkunan läpi ikuistettuna.


 
Terapioista ei ole lomaa - onneksi! :)
Onpahan Helmillä edes jotain aktiviteettia...


 
Lillikin on käynyt vierailulla
(ja syönyt suklaamunia).


 
Lunta saatiin - onhan nyt sentään talviloma!
Hiihtämään ei kuitenkaan sännätty...



Virpojiakin kävi, vaikkei se täällä tapana olekaan...
Meidät on nyt kuitenkin virvottu tuoreiks ja terveiks.


 
Pääsiäistä odotellaan...





sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Törötin

Lupasin vähän aikaa sitten kertoa Helmin uudesta taidosta. Tässä se nyt tulee: Helmi seisoo! Tuettuna tosin, mutta olemme ratketa ylpeydestä. Joskus vuoden kahden ikäisenä neiti on varannut jaloilleen ja sitten oli usean vuoden tauko, jolloin Helmin jalat olivat pelkkää ylikypsää spaghettia.
Nyt neiti treenaa seisomista joka ilta iskän kanssa. Lalli nostaa Helmin seisomaan ja kannattelee hetken kainaloiden alta ja sen jälkeen laskee kädet Helmin lantiolle. Ja neiti kannattelee yläkroppaansa hienosti. Jaloista huomaa, että akillesjänteet ovat tiukat, mutta venyttelyä ja treeniä, niin kyllä nekin siitä... Seisomishetket kestävät varmaankin noin pari minuuttia, mutta uskomme, että joka viikko seisotaan hetki pidempään!



Näin hienosti neiti itseään kannattelee...

 
...osaa jopa kääntää päänsä äidin suuntaan
(huomaa iskän ylpeä ilme! :))


 
Toki se väsymyskin sieltä tulee...

 
... sen jälkeen tankataan iskältä voimaa!