Mietin nimittäin mitä teille kertoisin meidän lomaviikosta ja Helmin kuulumisista. En kerta kaikkiaan tiedä mitä Hempalle kuuluu. Hän on ollut ainakin viimeiset neljä päivää jossakin maata kiertävällä radalla... Juuri kun olin hehkuttanut, että epitilanne on tasoittunut. Ei ole! Alkuviikon kaikki oli superhyvin ja sitten romahdus. Huoh. Tänään konsultoimme Tyksin lastenneurologia. Ei tälle mitään ole tehtävissä. Helmin epilepsia elää omaa elämäänsä ja on yhtä aaltoliikettä. Välillä olemme aallon huipulla ja seuraavassa hetkessä pohjalla.
Eilen siis teki mieli lyödä rukkaset tiskiin. Pitäkää tunkkinne. Tänään olen jo eri mieltä. :) Ei minulla ole oikeasti mitään valittamista. Maailman ihanin lapsi, parasaviomiesikinä (ei ole muista kokemusta ;)) koti ja työ. Hyviä ystäviä lähellä ja kaukana ja jopa aikaa harrastaakin. Parilla sanalla siis täydellinen elämä, täydellinen perhe, vaikkakin erilainen kuin perheet nuo automainosten, vai miten se meni...
Ja lomaviikko on kuitenkin aina lomaviikko. Myös silloin kun ei käy Alpeilla laskettelemassa tai edes tuossa Ellivuoressa. Vaikka viikon huippukohta on Intersportissa käyminen ja Hulluilta Päiviltä-nettishoppailu.
Meillä oli hyvä loma. Lepäsimme ja nautimme toistemme seurasta, ihan parhaasta! Ja vaikka Helmi karkasikin lomailemaan jonnekin kauas, niin uskomme, että hän palaa ihan pian takaisin.
Alkuviikosta saimme myös Aapon kylään.
Nautimme hänen seurastaan kaikki. <3
Lomalla oli aikaa myös sylitellä normaalia enempi.
Ja tuoreeksi sekä terveeksikin meidät viuhdottiin.
Ihanat naapurin noidat!
Jopa pääsiäiskoristelua ulkorappusille ehdimme laittaa.
Oikein hyvää Hiljaista Viikkoa jokaiselle!