Niin se lomaviikko vierähti.
Nopeasti. Sain tosin ne toppavaatteet pestyä ja puunattua kotiakin hieman paremmin. Nyt voi hyvillä mielin lähteä taas arkeen.
Katupöly tosin kiusasi Helmiä. Lähdimme heti maanantaina hieman kaupungille koko perhe ja illalla Helmi oli jotenkin itkuinen ja limainen. Tiistaina kävimme lenkkeilemässä ja Helmin olo paheni entisestään. Mietimme, ettei kai nyt mikään flunssa iske? Kunnes tajusimme (minun olostani) että katupölyhän se kiusaa ja jäimme sisään. Loppuloma ollaankin siis oltu neljän seinän sisällä, mutta Helmin olo on parantunut. Kurjaa vaan, että neiti on niin todella herkkä. Toivottavasti tässä olisi pieni tauko katupölyn ja siitepölyn välissä, jotta Helmikin pääsisi pihalle...
Ihanaa oli myös päästä osalliseksi Helmin terapioista. Terapiathan tapahtuvat meidän ollessa töissä, joten todella harvoin näemme mitä Helmi osaa niissä tehdä ja kuinka hän nauttii! Ja myös sen kuinka omapäinen lapsi meillä on: jos hän ei jotain halua tehdä, niin hän ei todellakaan tee. (Isäänsä varmaan tullut tuollainen pököpää :))
Jalkojen tömistys on kivaa.
Pöytää vasten seisominenkin onnistuu hienosti.
Ja ilman niitä tukia, ainoastaan kengät jalassa.
Kengistä sen verran, että olemme pitäneet lastamme koko talven liian pienissä saappaissa! Eilen kävi naapurin Taimi kylässä ja mittasimme hänen ja Helmin jalat ja olivat samankokoiset. Pyysin sitten Taimia sovittamaan Helmin talvikenkiä ja hän ei saanut niitä mahtumaan jalkaansa millään... Apua! Me olemme sujuvasti koko talven laittaneet villasukkien kanssa ne Helmin jalkaan. Neiti on varmaan vetänyt varpaansa kippuraan ja ajatellut, että parasta olla vaan hiljaa...
Pyysinkin,että Taimi lähtisi kanssani kenkäostoksille, niin ehkäpä Helmi saa sopivat kevät- ja kesäkengät! Kyllä tekisi mieleni hakata päätä seinään! Onneksi nyt kuitenkin selvisi.
Iskän sylissä.
Yleensä Hemppa istuu tässä selkä suorana,
mutta kun äiti otti kameran esiin,
niin selkä ei suoristunut sitten millään...