Kaksi viimeistä viikkoa ovat kyllä olleet selviytymistaistelua. Enkä tiedä onko kukaan selvinnyt? Helmi on ollut lähes jatkuvassa poissaolokohtauksessa. Bonuksena tähän vielä toooodella huonosti nukutut yöt. Voin kertoa, että alkaa omassakin kropassa tuntua. Kun useamman viikon vetelet työpäivät läpi muutaman tunnin yöunilla, niin eipä juuri naurata.
Mutta positiivista tässä on ehdottomasti se, että suunta ei voi olla kuin ylöspäin. Pohja on kyllä nyt saavutettu.
Kävimme siis kuuntelemassa kardiologin tuomion: Helmin sydän on terve. Kyllä sieltä joku sivuääni kuuluu ja kammioiden välissä on pieni reikä ja ekg:ssä joku pieni härö (IRBBB ja jonkin verran koholla oleva ST-aalto 2-kytkennässä - sanatarkasti tämä härö), mutta käytännössä nämä eivät vaikuta mihinkään. Geenivirhe toki on ja pysyy ja "alalajiltaan" on siis sellainen, ettei sitä ole kirjallisuudessa tunnettu eli Helmi voi olla ainokainen maailmassa... Huoh. Geeniin kuitenkin liittyy ionikanavavikoja ja saimmekin pitkän listan vältettävistä lääkeaineista. Jatkossa sydäntä kontrolloidaan vuosittain.
Parin viikon päästä Helmillä on aika neurologille, katsotaan olemmeko sen jälkeen yhtään viisaampia.
Näillä korteilla siis jatketaan, ei kai sitä nyt kesken pelin ole ennenkään uusia kortteja jaettu?!
Voiko tämä hillitön tukkakin olla geenivirheen aikaansaannos?