Mummot olivat meillä viikko sitten hoitamassa Helmiä, kun Terhi piti muutaman lomapäivän.
Viime viikonloppuna ihmettelin, että vaikuttaapa mummojen olo Helmin vointiin oudon paljon. Neiti oli hieman itkuinen ja ei suostunut kakkaamaan sitten millään. Itki joka kerta kun yritti ja jouduimmekin turvautumaan microlaxiin... Keskiviikkona nousi sitten lämpö - tiesimme heti Lallin kanssa, että enterohan se meille oli tullut kyläilemään, kutsumatta tosin. Helmi on sairastanut entero-viruksen ainakin kolmasti tätä ennen, ja joka kerta se on mennyt peppuun. Varmaankin useasti sairastettuna, selvisimme tällä kertaa näin vähällä. Pylly ei ole enää kipeä ja lämpöäkään emme ole perjantain jälkeen mittailleet. Iloinen tyttö. Ja terve! (Ja mukavinta on, että oireet eivät johtuneetkaan mummoista! ;))
Torstaina sain puhelun Lastenlinnan neurologilta: biopsioiden alustavat vastakset olivat tulleet. Lihasbiopsiassa ei muutoksia ja maksabiopsiassa rasvat koholla (tai jotain). Sitä reparoidaan nyt lisää. Ensi kuun lopulla uusi soittoaika. Ei kuulostanut neurologi kovin toiveekkaalta. Sanoi, että usein tällaisissa tapauksissa ei kuitenkaan löydy mitään. Meille tai ainakaan minulle asialla ei ole niin suurta merkitystä. Helmi on Helmi, oli hänen erityisyydelleen syytä tai ei!
Olemme muuten taas kotihoidossa, tai siis Helmi on Terhin kanssa. Päiväkodissa jyllää nyt vatsatautiepidemia. Ja voitte kuvitella, että se on kaikista taudeista viimeinen, mitä halutaan. Lapsi, joka viettää suurimman osan ajasta selällään, tukehtuu hyvin helposti oksennukseen. Myös epilääkkeiden imeytyminen on jokseenkin vaikeaa, jos kaikki tulee ulos. Mutta mehän pysymme nyt terveinä!
Kävimme tänään pihalla. Yritimme uhmata tuulta, mutta tämän taiston hävisimme.
Pakkasta ei ollut kuin kolme astetta, mutta jäätyä sinne meinasi.
Hymylle Helmin kasvoilla ei tuuli kuitenkaan voinut mitään.
Aurinkokin pilkahti - selvä lupaus keväästä!
