Vertaistukea...

Sain kuukausi sitten sähköpostiini yhteydenoton äidiltä, joka tarvitsi perheineen vertaistukea. He olivat etsineet vertaisperhettä jo kaksi vuotta. Olivat kyselleet sairaalasta yhteystietoja, eivät saaneet - vedottiin vaitiolovelvollisuuteen. Tätä en voi käsittää! Me olemme varmastikin joka kerta osastolla ollessamme sanoneet, että meidän tiedot saa antaa eteenpäin jos joku kysyy... Näin tämä yhteiskunta toimii. Vedotaan johonkiin lakiin, unohdetaan ihminen!
Meidät he löysivät Meidän Perhe-lehdessä olleen jutun perusteella. Hyvä että edes näin! Ja todella kurjaa, että vertaistuen saaminen kesti pitkät kaksi vuotta. Toki, emme me mitään ihmeitä pysty antamaan. Kuuntelemme ja kerromme. Ja omasta kokemuksesta tiedän miten helpottavaa on pelkästään nähdä joku toinenkin painimassa samojen ongelmien kimpussa. Ja ennen kaikkea huomata, että kaikesta selviää...

Oli hienoa tutustua Elsa-tytön perheeseen! Toivottavasti tapaamme jatkossakin ja pystymme osaltamme tasoittamaan heidän tietään tässä erityisessä elämässä!

Tapio, Topias, Elsa ja Elina

- kiitos että tulitte!

Helmi sai tuliaisiksi ihanan koskettelukirjan:

Savannnin silitysseikkailu

 

Tämä ei nyt liity aiheeseen, mutta tältä näyttää

Helmin esikoululukujärjestys!