47-49/2016

Joulunaluskiireitä? Ruuhkavuosia? Mitä? En oikeasti käsitä mihin aikaa vaan valuu. Ilmeisesti jossain on joku aika-aukko, joka nielee kaiken käsillä olevan ajan. Sen kanssa harrastamme täällä kilpajuoksua. Vähän väliä kyllä tuntuu, että tämä aukko on voitolla.

Helmin olo on todella aaltoilevaa, valitettavan paljon vietämme aikaa siellä aallon pohjalla. Hetkittäin kipuamme aallon harjalle ja juuri kun ehdimme ajatella, että yes, hyvää oloa on kestänyt jo kaksi päivää, tulee raju syöksy pohjalle. Strategiamme onkin vaan räpiköidä jotenkin, että pysymme pinnalla. Toistaiseksi olemme siinä onnistuneet. Tyylipuhdas suoritus ei kyllä ole, mutta parempaankaan emme juuri nyt pysty.

Silloin neurologin käynnillä sovimme purettavaksi yhden epilääkkeen kokonaan pois. Vielä on hieman jäljellä, mutta voiton puolella. Tämän emme usko olevan syynä neidin aaltoilevaan oloon, koska samaa liikehdintää on ollut aiemminkin. Ja nimenomaan näin loppuvuodesta. Jouluntaika ja -aika eivät selvästikään istu Helmille. Sekään ei ole yhtälönä paras, koska äidille joulu on tärkeä, mutta toki siinäkin on joustettava, että tyttären olo olisi edes vähän järkevä.


Viikko sitten meillä oli paras viikonloppu piiiitkäään aikaan. Helmi sai Ronja-ystävän kylään! Nautimme hänen seurastaan ihan koko perhe!

Tytöt saivat koristella pipareita.

Helmistä tämä oli kammottavaa :)

Ei siis yhtään äitinsä tyttö. 

Onneksi Ronja jaksoi hymyssä suin koristella, vaikka Hemppa protestoikin.

Toisaalta onhan se ymmärrettävääkin: ei hän saa syödäkään pipareita,

miksi vaivautuisi koristelemaan.

Lalli "askarteli" meille tonttuperheen pihalle.

Ihan on talonväen näköisiä tyyppejä :)

Jännittäviä joulunalusviikkoja jokaiselle!