kuva

kuva

maanantai 27. heinäkuuta 2015

30/2015

Suomalaiseen luonteeseen kuuluu vahvasti mentaliteetti: "Kel onni, se onnen kätkeköön". Mutta minä huudan nyt täysillä jihaa ja jippii!!! Saimme Helmin kohtaussetin poikki! Ja aion todellakin nauttia tästä niin kauan kun hyvää tilannetta jatkuu. Nimittäin helpolla se ei tällä kertaa katkennut ja olin jo vaipua epätoivon suohon. Uusi lääkekokeilu oli katastrofi ja Helmi meni sellaiseen kuntoon, etten muista koska olisi ollut niin huonona. Purimme siis uuden lääkkeen pois ja titrasimme vanhojen lääkkeiden kanssa niin kauan, että tilanne rauhoittui.

Ihanaa kun kotona asustaa taas tyttö, joka nauraa ja laulaa ja välillä kertoo eriävän mielipiteensäkin painokkaasti. Pääasia, että on jälleen läsnä!!!


Ronjakin tuli viime viikolla houkuttelmaan Helmiä takaisin. <3
Ja toi mukanaan koko perheensä.
Vietimme okein mukavan päivän, vaikka olimmekin joutuneet
aloittamaan aamun antamalla Helmille stesolidin.



Lalli kävi shoppailemassa.
Enää ei tarvitse sitäkään vähää mennä päivystykseen, 
jos meidän oma lastenpoli on kiinni.
Voidaan tarvittaessa tutkia naapurinkin lasten korvat ja kuunnella keuhkot... :)



Perjantaina riehauduimme Helmin hyvästä olosta niin, 
että lähdimme ulos koko perhe!
Käytiin ensin vähän kaupungilla kuulostelemassa
Pitsiperjantain hulinaa
ja sitten suunnistimme kirkkoon
kuuntelemaan Jakaranda-yhtyettä.

Helmi jaksoi kuunnella puolisen tuntia
ja poistuimme, ettei tarvinnut iltapäivälehdistä lukea,
kuinka meidät poistettiin kirkosta...



Helmi ja Lalli reenaavat istumista.
Viikko sitten tähän ei ollut pienintäkään mahdollisuutta.



Niin ja riehaantumisemme kostautui kyllä seuraavana yönä ja aamuna:
Helmi ei saanut kunnolla nukuttua, kun lima rutkutti kurkussa
ja aamulla heräsimme tajuttomuuskouristukseen.

Nyt siis odottelemme, että heinät ja pujo ovat kukkineet ja
sitten kun vielä maahome häviää, niin mekin pääsemme pihalle.
Mutta ihan sama: mielummin sisällä ilman kohtauksia...

Ja onneksi kesällä käy paljon vieraita... :)





6 kommenttia:

  1. Antakaa ilonne kuulua ja näkyä - se ei ole keneltäkään toiselta pois. Hienoa Helmi!!! Ja taas sanon, että voih, kun ei kaupungilla törmätty :D Siellä minäkin kiertelin ja ai-van tyystin unohdin Jakarandan konsertin :( Kauan sitten mainoksen lehdessä huomasin ja ajattelin, että tuonne vois mennä. Ja kas kummaa ( tai siis ei yhtään kummaa, kun minusta kyse) ), niin unohdin sen ihan totaalisesti. Mutta teille tsemppiä sisäelämään nyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja kaupungilla oli kyllä niin paljon väkeä, ettei siellä ihan helposti ketää tuttua huomannut! Ja onneksi ehdin eilen iloita hetken, nyt neidillä nykii vasen jalka kun vimmattu... :(

      Poista
  2. Hienoja uutisia, lämmintä mieltä loppukesäänne<3

    VastaaPoista
  3. Onnittelut kohtauksjakson selättämisestä! \o/ Edellinen merkintä olikin sellainen, etten pystynyt mitään sopivalta tuntuvaa edes kommentoimaan. Mutta se olkoon takanapäin! Komeassa ryhdissä istuu Helmi tuossa nyt. Hyvää loppukesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ryhti on hieno, mutta onhan siellä terästäkin selän täydeltä. Hienointa on kuitenkin se, että hän jaksaa kannatella päätään, ainakin hetkittäin!
      Ja kun tämä meidän elo on vähän ylös alas-menoa, niin nyt täytyy todeta, että Helmin toinen jalka on alkanut nykiä. Toivon lujasti, että loppuu pian ja vaikuttaa kyllä lihas- tai hermoperäiseltä. epi saisi luvan pysyä nyt kaukana!
      Kiitos, mukavaa loppukesää myös sinulle!

      Poista