kuva

kuva

torstai 30. elokuuta 2012

Paltsu

Yhä edelleen voimat pois ja paljon poissaoloja Helmillä eli kotihoidossa mennään... Onneksi on jo ollut hieman pidempiä hetkiä myös läsnä. Ja ääneenkin jaksetaan nauraa eli suunta on ylöspäin.

Täksi päiväksi oli sovittu Helmin tulevaan kouluun palaveri... no, se saatiin onneksi siirrettyä meille kotiin. Täällä olikin väkeä: koululta kaksi henkilöä, samoin kaupungin vammaispalvelusta, sitten päiväkodista Terhin lisäksi Helmin ryhmän ope ja tietysti terapeutit, me vanhemmat sekä itse Helmi.

Paljon oli asiaa: sivuttiin jo hieman ensi syksyä, lähinnä käytännön asioita. Päätettiin kuinka Helmi ja Terhi alkavat pikkuhiljaa tutustua koulun toimintaan (samoin me vanhemmat) ja miten koulun henkilökunta alkaa tutustumaan Helmiin.

Terapeutit kertoivat kuinka Helmi on mennyt eteenpäin lähes joka saralla ja me Lallin kanssa komppasimme heitä.

Onneksi täällä kotikaupungissamme asiat hoituvat näin helposti. Tokihan siellä taustalla on byrokratia ja sen monimutkaiset portaat, mutta me, jotka olemme Helmin lähellä, saamme keskittyä pääasiaan eli Helmiin! Eli pääosassa on ihminen eikä laki ja sen kiemurat.
Eikä meidän vanhempien tarvitse menettää yöuniamme miettien kuinka kaikki järjestyy.
Ne järjestyy. Ja turha huomista on liikaa märehtiä, me elämme tässä ja nyt. Huomisesta emme tiedä ja eiliseen emme voi enää palata. Ja hyvä niin!



Kuvia en palaverissa tietenkään älynnyt ottaa... joten tässä vähän meidän pihamme syyssatoa:


Golfpalloja täällä kasvaa keväästä pitkälle syksyyn.
Näin syksyllä kumma kyllä vähempi kuin keväällä,
mutta tämä yksilö oli löytänyt meille kuitenkin viime viikonloppuna...
 
 

Omenoitakin näyttää tulevan enempi kun oksat kestää.
Olisi luultavasti tarvinnut jo hieman leikata
- seuraavaksi siis perehdymme omenapuiden hoitoon.
 
 
 
 


6 kommenttia:

  1. Olipa hienosti, että saitte pidettyä palaverin teillä! Ensisyksyyn on vielä kamalan pitkä matka, mutta hyvä on sinne jo suunnata pikkuhiljaa ajatuksia. Kyllä kaikki asiat järjestyy.

    Ja mitä omenapuiden hoitoon tulee, niin entinen naapurimme ohjeisti meitä näin: mitä enemmän leikkaat, sitä enemmän ne kasvaa! Ja omenoita tulee enemmän. Osittain se menee kyllä näin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kaupungissa ja tuon meidän päiväkodin kanssa on kyllä aina asiat sujuneet. Koskaan ei ole tarvinnut mistään taistella...

      Ja olisiko siis viisainta jättää nuo omppupuut leikkaamatta - ei me niitä omenoita mihinkään saada työnnettyä kun minä ja Helmi ei voida edes niitä syödä. Eikä nykylapset tunnu edes käyvän omenavarkaissa. Mietin jo viime syksynä, että laitan tuonne tielle kyltin ohjattuun omenavarkauteen... ;)

      Poista
    2. Monesti kyllä käy niin, että leikkaamista seuraavana vuonna omenoita ei juuri tule. Sitä seuraavan niitä sitten voikin tulla enemmän...

      Täällä päin on tapana laittaa ylijäämäomenat portinpieleen. Ohikulkijat saa siitä niitä ottaa itselleen. Ja paikallisen lehden nettisivuilla on Elonkorjuu-tori, missä on sekä annetaan että otetaan ilmoituksia. Se toimii!

      Omppuvarkaita ei juuri täällä näy...

      Poista
    3. Omppuvarkaat ovat siis kadonneet...
      Emmeköhän mekin ne omenat saa johonkin kadotettua - tai voinhan joutessani heitellä niillä noita golffareita ihan vaan vastavuoroisesti, kun sieltä kentältä niitä palloja meillekin satelee... ;)

      Poista
  2. Upeaa ja mahtavaa, että asiat rullaa! Jaksamisia!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onneksi rullaavat ja ensi syksyyn on vielä pitkä aika, mitä vaan voi tapahtua... :)

      Poista