Helmin syntymän jälkeen mikään ei ole ollut ennallaan. Niin kuulemma käy aina kun lapsi syntyy. Kuten aiemmista blogikirjoituksista voi päätellä, ei aina ole naurattanut. Ei edes hymyilyttänyt. Mustaakin mustempaa. Ja aina luja usko, että suunta ei voi olla kuin alaspäin.
Viime talvilomalla tuli seinä vastaan. Helmi sairastui flunssaan (keuhkokuumeeseen). Joka yö herättiin tunnin kestävään epilepsiakohtaukseen. Siihen ei auttanut mikään, ei edes stesolid. Tunti on pitkä aika katsoa kouristelevaa lasta. Ehtii moneen otteeseen ajattelemaan myös sen pahimman vaihtoehdon.
Mietin myös lomani aikana, että näin varmaan kaikki haluavat viettää talviloman: käydä kaksi kertaa lapsen kanssa lääkärissä ja yhden kerran prismassa ruokaa ostamassa… Öisin mietteet olivat, että onkohan tämän loman jälkeen tuota lasta enää lainkaan. Viimeisenä iltana sanoin ääneen, että jos enkeleitä on olemassa, niin saisiko Helmi seuraavan yön nukkua ilman kohtausta? Olin varma, että hänen kroppansa ei enää kestäisi yhtään. Ja uskokaa tai älkää, mutta seuraavana aamuna heräsin 06.30 ja tyttö nukkui rauhallisesti ja isä myös!
Sinä aamuna päätin, että jonkin on muututtava. Uskon myös, että minä tarvitsin kunnon ravistelun (ihan kun kehitysvammainen lapsi ei olisi sitä itsessään) ajatusmaailmani muuttumiseen. Päätin, että siitä eteenpäin käännän kaikki negatiiviset ajatukset positiivisiksi. Uskon ja luotan parempaan tulevaisuuteen. Ja se todellakin toimii! Helmi vointi on parantunut silmissä. Meillä ei ole koskaan aiemmin asunut yhtä iloinen ja hyvinvoiva lapsi kuin nyt. Sairasteluakin on vähempi. Äitikin voi ja jaksaa paremmin. Ja Lallikin (herra syntymästä asti positiivinen) on sitä mieltä, että elo on nykyisin ihan toista kuin ennen! (vaikkei hän siis aiemminkaan valittanut).
En ala tässä teitä käännyttämään, mutta suosittelen vahvasti jokaiselle positiivista elämänasennetta! Entisenä inhorealistina voin kertoa, että muutos on mahdollinen, vaikkakin työtä se vaatii.
Itse asiassa uskon asiaani niin paljon, että ensi viikolla astun työpaikkani johtoryhmän eteen pitäen aiheesta ”esitelmän” LIVE POSITIVE! Tavoitteena ei enempää eikä vähempää kuin koko työpaikan asenteen totaalinen muuttaminen!
Positiivisin mielin täällä kirjoittelen, vaikka Helmille eilen nousikin lämpöä ja johonkin tuntuu sattuvan. Flunssa nostaa päätään! Mutta Helmin kanssa sovimme, että tämä menee nopeasti ohi, eikä nyt mennä pahemman kautta!
Alla olevat seinät kuvattiin viime viikonloppuna ulkoillessa. Kaikki siis löytyvät meidän tontilta, enkä minä enää hakkaa otsaani niihin... :)
On minunkun positiivisuudella jokin raja:
nämä villiviinit lähtevät.
Enää ensi kesänä ne eivät likaa meidän ikkunoita, eivätkä houkuttele hyönteisiä ja lintuja...
