Meistä ei ole kuulunut valovuosiin mitään tai ainakaan reiluun vuoteen, mutta täällä me taaperramme. Blogilla tuskin on enää lukijoita, mutta laitanpa itselleni muistiin.
Elämä rullaa arkea. Se on hyvää. Siihen mahtuu ylä- ja alamäkiä, iloa ja onnea, väsymystä ja jopa taistelua, mutta perusvire on positiivnen. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut: elämä on asenne!
Helmin vointi vaihtelee todella rajusti. Yhtenä hetkenä kaikki on loistavasti ja seuraavassa silmänräpäyksessä mietimme, että mitä ihmettä nyt tapahtui. Joskus pystymme ratkaisemaan mysteerin, yleensä emme. Oman leimansa antaa toki murrosikä, joka on meillekin tullut kuin vaivihkaa. Kyllähän sitä itselläkin on välillä pinna kireällä, kiitos hormoonien. Helmi ei pysty paiskomaan ovia ja huutamaan, että jättäkää minut rauhaan, jollain hän varmaan purkaa oloansa. Onneksi kuitenkin luonamme on pääsääntöisesti iloinen teini, mutta nykyään hän tykkää vetäytyä enempi myös omaan maailmaansa. Voihan se olla, että tällaisten vanhusten seura on perin tympeää...
Alla vähän kuvia. Kamera tulee nykyään vaan kaivettua esiin todella harvoin.
Isän tyttö edelleen.
Hankimme Helmille todela kätevän pussin pyörätuoliin.
Ei muuten tullut talvella kylmä ja on superhelppo käyttää.
Neiti täytti vuoden lopussa jo 12 vuotta!
Ystävä on yhä tärkeintä maailmassa <3
Istumista treenataan paljon
Teinille maistuu myös uni, etenkin aamuisin.
Siitepölystä emme edelleenkään välitä.
Hiusten föönaaminen ei ole Helmin juttu :D
Kuva tänään - äitienpäivänä!
Tämä oli ehkä noloa.
Voi olla, että kesän aikanakin raportoin jotain kuulumisia. Meillä on monta mukavaa juttua tulossa lomalla, niin ehkä innostun.
Syyskuussa on tulossa myös toinen selkäleikkaus. Siihen valmistumme jo nyt: Helmin hemoglobiini on ollut todella alhainen. Koetamme saada sitä kohoamaan. Haastavan siitä tekee neidin herkkävatsaisuus - rautalisät ovat myrkkyä. Sisulla ja asenteella eteenpäin.
Aurinkoista ja ihanaa kesää jokaiselle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti