kuva

kuva

perjantai 28. lokakuuta 2016

41-43/2016

Talviaika on ihan nurkan takana - toisikohan se muutoksen meidän eloon. Yleensä pimeä on kääntänyt Helmin oloa huonompaan, mutta nyt jotenkin tuntuu ettei kai tästä huonommaksi voi enää mennä?

Kaksi viimeistä viikkoa ovat kyllä olleet selviytymistaistelua. Enkä tiedä onko kukaan selvinnyt? Helmi on ollut lähes jatkuvassa poissaolokohtauksessa. Bonuksena tähän vielä toooodella huonosti nukutut yöt. Voin kertoa, että alkaa omassakin kropassa tuntua. Kun useamman viikon vetelet työpäivät läpi muutaman tunnin yöunilla, niin eipä juuri naurata.

Mutta positiivista tässä on ehdottomasti se, että suunta ei voi olla kuin ylöspäin. Pohja on kyllä nyt saavutettu.

Kävimme siis kuuntelemassa kardiologin tuomion: Helmin sydän on terve. Kyllä sieltä joku sivuääni kuuluu ja kammioiden välissä on pieni reikä ja ekg:ssä joku pieni härö (IRBBB ja jonkin verran koholla oleva ST-aalto 2-kytkennässä - sanatarkasti tämä härö),  mutta käytännössä nämä eivät vaikuta mihinkään. Geenivirhe toki on ja pysyy ja "alalajiltaan" on siis sellainen, ettei sitä ole kirjallisuudessa tunnettu eli Helmi voi olla ainokainen maailmassa... Huoh. Geeniin kuitenkin liittyy ionikanavavikoja ja saimmekin pitkän listan vältettävistä lääkeaineista. Jatkossa sydäntä kontrolloidaan vuosittain.

Parin viikon päästä Helmillä on aika neurologille, katsotaan olemmeko sen jälkeen yhtään viisaampia.


Näillä korteilla siis jatketaan, ei kai sitä nyt kesken pelin ole ennenkään uusia kortteja jaettu?!



Voiko tämä hillitön tukkakin olla geenivirheen aikaansaannos?








6 kommenttia:

  1. Onneks ei kuitenkaan isompia sydämestä löytyny. Yllättävän tarkkoja tutkimuksia tekevätkin. Omalta pojalta löytyi jokin muunnos,joka ainoa lapsella Suomessa. Ja sydämen suhteen on mentävä näillä mitä on :(
    Helmillä on ihanan paksu tukka,suloinen tyttö kaikesta huolimatta.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, todella onnellisia olemme, että sydän on kunnossa.

      Poista
  2. Voisinpa tulla teidän avuksi! Tulisinkin, mutta en taida olla nostelukunnossa... Keväällä sitten. Voidaan tehdä vaihtikset välillä. :))

    Hienoa kuitenkin, että geenivirhe on otettu tosissaan, diagnoosi löytyi ja asia kontrolloidaan säännöllisesti. On onni, ettei sydämestä löytynyt suurempaa ja varmaan tuo vältettävien lääkkeiden listakin vähän edes helpottaa, kun Helmi on niin herkkä kaikelle?

    Toivon todella, että Helmin epiin löytyisi helpotusta ja taittuva vuosi toisi mukanaan kevyempiä aikoja. Ennen kaikkea toivon teille unta, tiedän itse, kuinka kamalaa valvominen ja univelat ovat ja vasta nyt, melkein yhdeksän kuukautta Valon kuoleman jälkeen, alan oivaltaa, kuinka poikki olen ollutkaan vuosi sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, tulisipa kevät pian. Olette supertervetulleet jo heti talvella. En millään malttaisi odottaa. :)

      Tämä sydänlääkäri oli kyllä huippu. Ja puhui asioista todella selkeästi. Ehkäpä epiinkin löytyy helpotusta-tosin paljoa ei odotuksia ole neuron suhteen, mutta kai positiivisetkin yllätykset ovat mahdollisia!

      Terkkuja ja halauksia sinne kaikille. <3

      Poista
  3. Helmi on perinyt isin tukan... Tai sitten ei ;)
    Onnea hyvä sydämiselle tytölle ja halit täältä auringosta!

    VastaaPoista