kuva

kuva

lauantai 2. tammikuuta 2016

53/2015

Vuoden viimeisen viikon olemme viettäneet pääasiassa lomaillen ja hieman synttäreitäkin juhlien. Mitään isompia kekkereitä emme tänäkään vuonna järjestäneet, menimme Helmin voinnin ja jaksamisen mukaan.



Miinan perhe kävi jo ennen juhlia.
Oli ihanan rentouttavaa viettää aikaa yhdessä.
Kyllä vertaistuki on korvaamatonta ja on niin helppoa olla ihmisten kanssa,
joille ei tarvitse taustoittaa ja kertoa kaikkea juurta jaksain.
Eikä kukaan hyperventiloi epilepsikohtausten kanssa...




YHDEKSÄN!

Niin monta vuotta on tätä erityistä polkua tallattu. Mukaan on mahtunut monenmoista. Osan kaikesta olisin niin kovin mielelläni skipannut, ilmankin olisin pärjännyt. Mutta kaikki otetaan kiitollisina vastaan mitä tulee. Ei Helmiä meille olisi ilman tarkoitusta annettu. Jokainen päivä on ollut suuri lahja, välillä täynnä iloa ja riemua, toisinaan taas suurta epätoivoa ja tuskaa.

Vaikka Helmi on vuosien saatossa kasvanut kovasti, niin vielä enempi ovat kasvaneet vanhemmat. Henkisesti lähinnä, välillä toki fyysisestikin. Elämän vastoinkäymiset ja vaikeudet ovat asettuneet omiin uomiinsa. Ihan jokainen ei kaada meitä suorilta jaloilta. Olemme oppineet nauttimaan hetkistä ja arjen pienistä murusista. Toisinaan elämä tuntuu kovin helpolta, joskus hieman takkuaa, mutta onnellisia ja kiitollisia olemme näistä yhdeksästä vuodesta.
Toivomme hetkiä, päiviä ja vuosia vielä paljon lisää!
Sellaista tasaisesti soljuvaa eloa, kiitos!


Lilli ja Nuutti olivat mukana juhlimassa.
Kynttilä piti puhaltaa sammuksiin ihan porukalla.




Lomalla Lalli ja Helmi ovat treenanneet sohvan reunalla istumista.
Lallilla sujuu jo ihan hyvin, Helmilläkin hienosti.
Neiti on niin kovin ylpeä onnistuessaan istumaan iskän tukiessa vieressä lantiolta.
Käsi toki valmiina kaappaamaan kiinni, jos Helmi heittää päätä taaksepäin.

Ainoa kummastus tässä on, että vasen jalka on alkanut nykiä.
Nykinät alkoivat istumistreenien jälkeen.
Meillä on sellainen olo, ettei tämä ole epileptistä, vaan ihan lihas- tai hermoperäistä.
Mukavaa ei missään nimessä.
Istumistreenejäkään emme haluaisi lopettaa, Helmi tykkää niistä kovasti.
Mutta jos lopputuloksena on ärsyttävä nykinä, niin... mitä tehdä?

Vuoden alkuun on toki mukava selvittää uusi mysteeri!
Niitä tässä touhulassa riittää...




Toivomme jokaiselle parasta mahdollista vuotta 2016!



Uuden vuoden lupauksena olen luvannut valittaa vähemmän, kuluttaa vähemmän, 
olla läsnä enemmän ja nauttia jokaisesta hetkestä!






8 kommenttia:

  1. Helmi on niin söpö! Onnea 9-vuotiaalle!

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Moikka Helmi täällä Ronja.Kuvien perusteella sinulla on ollut hyvät synttärit ja kakku.Osaat tosi hyvin jo istua(vähän Lallin tuella)Tosi paljon onnea yhdeksän vuotiaalle Helmille!! Halauksin Ronja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Ronja! Tehdään kyllä oma kakku sitten kun sinä seuraavan kerran pääset meille! Saatte viettää ihan omat tyttöjen juhlat.
      Ehkäpä Helmi joku päivä istuu sinunkin kanssa sohvan reunalla. :)
      Halauksia ja terveisiä sinulle! Ja kiitos onnitteluista! <3

      Poista
  4. Onnea 9-vuotiaalle! Helmi onkin ison tytön näköinen tuossa 4 kuvan sarjassa ja tukka on tosi kiva. Äitilläkin on niin kiva tukka ;) Terkkuja!

    VastaaPoista
  5. Onnittelut-halaukset Helmille <3 Suloinen tyttö,ja pienestä uudesta taidosta niin onnellinen...

    VastaaPoista
  6. Onnea 9 v! Helmi, istut todella upeasti ja siksi voi olla, että vasen jalkasi haluaisi lähteä riemusta juoksemaan. Se ei tiedä kuuluisiko sen istua paikoillaan vai lähteä johonkin, istumasta kun usein noustaan seisomaan. Luultavasti istumaharjoituksia jatkamalla jalka ymmärtää, että nyt vaan rauhassa istuskellaan ja se rauhoittuu itsestään.

    VastaaPoista