kuva

kuva

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Arkista pohdintaa

Täällä ollaa pikkuhiljaa laskeutumassa arkeen todella ihanan kesän päätteeksi. Olemme hyvin levänneitä ja onnellisia! Ja innolla odotamme arkea ja sen tuomaa omaa rytmiä.

Kesällä Helmillä on ollut säännöllisen epäsäännöllisesti kohtausjaksoja. Aina ne tuntuvat alkavan yllättäen ja loppuvatkin yhtä yllättäen. Olen jo aiemmin yhdistänyt kohtaukset ja täysikuun tai etenkin sen nousevan kuun. Kuun saavuttaessa täyden kokonsa myös kohtaustilanne helpottaa ja usein jopa kohtaukset loppuvat kokonaan. Viime viikolla Helmi alkoi taas kohtailla. Katsoin kalenterista ettei todellakaan ole tulossa täysikuu... ja huomasin, että eletäänkin uuden kuun alla.
Kaivoin Helmitaulut sekä kuukalenterin esille ja aloin vertaamaan ja kyllä: koko kesän olemme menneet kohtauksien kanssa kuun kierron mukaan. Kohtaukset todellakin aktivoituvat täysikuun ja uuden kuun aikaan tai ennen sitä ja sitten loppuvat kuin seinään. Eli äiti on täällä tehnyt ihan oman tieteellisen tutkimuksen, mitä ei edes iskä voi vesittää! :) Vielä kun saisin neurologit uskomaan tämän! Mutta toisaalta minulle riittää, että itse tiedän...


Tässä on Lallin kehittämä Helmitaulu.
Se on siis vuorokautinen kello, mihin merkitään Helmin päivän toiminnot.
Syömiset, nukkumiset, lääkkeet, kakkaamiset ja kohtaukset.
Lalli kehitti tämän jo Helmin ollessa ihan vauva, kun äiti oli niin väsynyt
ettei muistanut onko lapsi syönyt, nukkunut tai tehnyt ylipäätään mitään.
Ja yhä edelleen taulut ovat toimivia.
Niistä näemme esim. lääkemuutokset
ja niiden mukana siirtyy helposti tieto kodin ja päiväkodin välillä.
Helmitauluja on täytetty meillä siis pian kuusi vuotta ja kaikki ovat tallella.
Iskä on uhannut vääntää niistä joku päivä excelin...
onneksi tuota ylimääräistä aikaa ei ainakaan vielä ole niin paljoa,
että taulukoita esim. Helmin kakkaamisista on tulossa...
Lupaan kyllä esitellä ne sitten täällä! :)


 
Lalli ikuisti eilen aamulla postinhakumatkallaan
nousevan auringon.
Kunpa muistaisi aina itsekin pysähtyä ihailemaan ympärillä olevaa kauneutta.


 
Näin iloisina olemme kaikki siirtymässä arkeen.
Kuva on otettu tänään lenkillä...
Lalli kyllä epäili, että Helmi yritti kannustaa äitiä ja iskää
lenkkeilemään useammin - hän ainakin nauttii niin, että piti ihan ääneen nauraa rätkättää! :)





10 kommenttia:

  1. Mää niin yhdyn tuohon Hempan naurun räkätykseen... Ilma hieman viileämpi, mikäs sen ihanampaa!!! Ihanaa arjen aloitusta kaikille, toivottavasti taas pian nähdään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nauru muuten tarttuu... on se hyvä, että neiti saa vanhempansakin nauramaan!

      Poista
  2. Helmitauluja tuli itsekin joskus täyteltyä (yli neljä vuotta sitten, mihin tää aika oikein menee?) :) Halit Hemulille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nopeasti on mennyt - myönnetään. Eikä helmitaulut vanhene lainkaan... :) Halattu on!

      Poista
  3. Taas aivan ihana kuva Helmistä! Miten voikaan olla noin hyväntuulinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On aivan ihanaa katsoa kun neiti on noin hyväntuulinen. Nyt kun taudin kourissa täällä on, niin ei enää ihan ääneen jaksa nauraa, mutta onneksi sentään välillä hymyilee...

      Poista
  4. Olenpa melkein varma että enkelit ne Helmiä naurattavat!
    Hyvää syksyä koko perheelle!

    T.Äänetön lukija Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne kommentistasi. Kiva, että pääsit ääneen... ;)
      Enkeleihin minäkin uskon, Helmillä on niin usein "yksin" hauskaa, että uskon hänen ympärillään olevan oikean enkeliarmeijan.

      Poista