Rautaa

Ihan ensimmäiseksi: Helmi pääsi vihdoinkin vankilasta - siis jo kaksi päivää takana päiväkotielämää ja sen kyllä huomaa! Naurua ja kiljuntaa on riittänyt. Helmin vireystaso on ihan toista kuin kotihoidossa ollessa. Virtaa riittää myös iltoihin. Kaverit on tärkeitä meille jokaiselle!
Eilen neiti oli niin täpinöissään, että kääntyi selältä vatsalleen ja siitä vielä selälleen ja näin ei ole tapahtunut kuin joskus vuoden vanhana! Ja kun hänet löysin paljaalta lattialta selältään, niin naama oli niin näkkärillä, että tiesi selvästi itsekin tehneensä jotain hienoa!

Kävimme viime torstaina Helmin kanssa verikokeissa. (Biopsioiden jälkimainingeissa huomattu alhainen hemoglobiini ja d-vitamiinitasot haluttiin selvittää.) Verta otettiin yhdeksän putkea ja neiti kesti sen urheasti. Eniten häntä harmitti kiristysnauha käsivarressa.
Maanantaina lääkäri soitti tuloksia. En nyt muista mitä kaikkea tutkittiin (määrästä päätellen ihan kaikkea) mutta pääpointti on tämä: Helmin rautavarastot ovat ihan nollissa! Siis rautalääke kehiin. Nyt tarvitsee toivoa, että vatsallaan kaikkeen reagoiva kestäisi tämän. Muutenhan olemme pulassa.
Tänään hän sai ensimmäisen annoksen. Jäämme odottelemaan.
Tuloksista selvisi myös, että se d-vitamiinin taso on ihan alarajoilla. Mutta sitä lisäämme sitten kun näemme miten vatsa sietää obsidanin. Eikä tässä vielä kaikki: punasolut ovat suurentuneet, mikä johtuu foolihapon puutteesta. Sen ujuttaminen tapahtuu joko ennen tai jälkeen d-vitamiinin lisäyksen. Kuunnellaan kumpaa lääkäri pitää tärkeämpänä.
Että tällaista tänne. Rautavarastoja kasvatellaan ja odotetaan, että Helmi todellakin saa Pepin voimat!

Meillä on sormet, varpaat ja saparot pystyssä, että Helmin vatsa kestää rautalisän!