Keskiviikkona oli keikka tyksiin, napin vaihtoon. Hieman jännittynein mielin matkaan lähdimme. Edellinen kerta tammikuussa (napin laitto) ei mennyt ihan kuin elokuvissa... Neiti nukutettiin tiopentaalilla ja herääminen ei ollutkaan itsestäänselvyys - anestesialääkäri sanoi, että reilut pari tuntia ja tyttö on hereillä, todellisuudessa herättiin vasta kolmen päivän kuluttua. Voin kertoa, että aika ei mennyt lentäen, eikä äitiä ja isää nukuttanut sitten millään, vaikkei Helmi herätellytkään.
Tällä kertaa isä tilasi "nukkumatilta" kanyyliin propofolia ja kaikki menikin - voisi varmaan sanoa - nappiin! Siis toimenpide onnistui ja neiti heräsi suht nopeasti. Nyt mahassa komeilee uusi hieno nappi ilman häiritsevää letkua.
Odotellaan leikkaussaliin kärräämistä, emla-laastarit käsissä.
Tuliterä nappi ja tokkurainen Helmi.
Joko voi leikkiä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti