Tärkeät kaverit

Tämän loman aikana olemme saaneet kylään monta ystäväperhettä, joilla on lapsia. On ollut ihana huomata miten Helmi nauttii toiseten lasten seurasta. Aiemmin Helmin on ollut vaikea sietää hälinää ja uusia ihmisiä (varsinkin kotona), hän on usein vetänyt itsensä tällaisessa tilanteessa kohtaukseen. Nyt on toisin: mitä kovempi meno sitä parempi! :) Ja erityisesti silloin kun Helmi pääsee "tekemään" jotain yhdessä kavereiden kanssa, niin neiti on ihan täpinöissään. Hän on silloin yksi joukosta.

Jos on mennyt useampi päivä ilman vieraita, niin Helmi selvästi alkaa tylsistyä. Äiti ja isä ovat ihan kalkkiksia, eikä ne keksi mitään kivaa, eikä niistä lähde tarpeeksi ääntä.
Vieraiden lasten ei edes tarvitse leikkiä Helmin kanssa, riittää kun he touhuavat siinä ympärillä ja välillä käyvät moikkaamassa Hemppaa...

On ollut myös ihana huomata kuinka luontevasti lapset Helmiin suhtautuvat ja kuinka hienosti he ottavat hänet huomioon rajoitteista huolimatta. (Toki tämä korreloi ihan suoraan lasten vanhempien suhtautumiseen, mutta onneksi ystäviimme lukeutuu viisaita ja avarakatseisia ihmisiä! :))

Mistäköhän saisi vuokrata lapsia arki-iltoihin kun työt taas alkavat?

Kavereiden ympäröimänä

Höntsäilyä

Tänään vietimme mukavan parituntisen kaupungilla. Täällä on menossa pitsiviikko ja tapahtumia sekä väkeä riittää. Helmin kanssa emme tosin paljoa osallistu, mutta tänään ilma oli juuri ja juuri sen lämpöinen, että päätimme lähteä hieman katsomaan mitä on tarjolla. Helmi jaksoi hienosti ja meillä oli oikein mukavaa. Kamerakin oli matkassa. Olimme jo lauantaina kaupungilla ja silloin kiersimme Vanhan Rauman pihoja ja niiden kirppiksiä, mutta tällä reissulla kamera jäi kotiin. Silloinkin Helmi viihtyi mainiosti.

Ensimmäisenä suuntasimme kirkkoon.

Siellä oli toivevirsiä.

Helmi jaksoi neljä virttä kuunnella ja sitten hän alkoi itse

veisata niin kovaa ja korkealta, että päätimme poistua paikalta.

Helmi testasi kuinka hienosti kirkossa kaikuukaan...

Kieli ulkona kertoo hieman liian lämpimästä tai tuulisesta ilmasta.

Nyt oli lämmin.

 

 

 

Vanhan Rauman kadut hieman tärisyttävät, mikä on hyvää treeniä niskoille.

 

 

 



Pysähdyimme kuuntelemaan poikien musisointia.

Helmi tykkäsi ja toki myös me Lallin kanssa.

 

 

 

Toivomme huomiselle pitsiperjantaille myös viilentäviä tuulia,

että pääsisimme edes käväisemään kästyöläismarkkinoilla....

 

 

 

 

 

 

 

 

Vertaistukea ja jumppaa

Saimme eilen yökylään toisen erityisen lapsen äitinsä kanssa.
Olipa ihanaa nähdä ja vaihtaa ajatuksia.
Nämä ihmiset olemme löytäneet blogimme kautta eli emme missään nimessä turhaan tänne kirjoittele.

Kuvatkoon nämä siivet sitä millaisia enkeli-ihmisiä täällä joukossamme pyörii... :)

 

 

 

 

 



 Helmin fysioterapeutti pitää kesällä hieman lyhyemmän loman,

joten Hemppa saa jumpata myös lomalla.

Ylemmässä kuvassa seisotaan ja katsotaan näkyykö pihalla rötöjä

ja sotketaan ikkunoita - murr... :)

Kannattaa muuten opetella tuo seisominen niin hyvin,

että syksyllä sujuu myös ikkunoiden pesu - lupaan että treeniä riittää myös siinä! :)

 

 

 

Ja tästä alemmasta näette, ettei Helmi laita lainkaan pahakseen tätä kesäjumppaa!

Huomatkaa myös hieno ryhti ja päänkannattelu. 



Lomalla

Olemme olleet lomalla jo liki kaksi viikkoa. Matkasimme heti itään puoleksitoista viikoksi.
Matka oli pitkä ja reissu rankka. Vaikka onkin ihana joka kerta nähdä lähes kaikki (kaikkia ei millään ehdi vaikka tahtoisi) ystävät ja sukulaiset, niin se on myös yllättävän raskasta. Joka päivä vähintään yhdet, parhaana (pahimpana) päivänä jopa kolmet eri ihmiset. Siinä tulee helposti sosiaalinen ähky.

Helmi kyllä nautti. Hän selvästi rakastaa hälinää ympärillään ja huomion keskipisteessä olemista. Vuorokausirytmikin keikahti. Illalla ei takuulla nukahdeta ennen kymmentä ja aamulla ei meinaa saada silmiä aukia vielä kahdeksaltakaan. Saattaapi olla hankala kääntää rytmiä takaisin, mutta sitä ei murehdita nyt vaan nautitaan lomasta!

Iskäkin sai hieman ladata akkujaan, hänellä oli perinteinen poikien (vai joko noita voisi nimittää miehiksi?) viikonloppu idän loman aikana. Nyt iskä taas jaksaa vuoden naistensa narinaa...

Tällaisissa maisemissa vietimme lomaa...

 

 

 

 

 

 

 



Idästä palattuamme saimme ystäväperheen Helsingistä kylään

ja Helmi kavereita.

Tytöt olivat nähneet toisensa viimeksi viisi vuotta sitten...

Toivottavasti seuraavaan kertaan ei mene niin kauaa.

 

 

 

 

 

Loma jatkuu...

 

 

 

 

 

 



Trampoliinilla

Kesällä ei ehdi edes tietokoneelle, siinä syy blogihiljaisuuteen. Meillä on kyllä kaikki hyvin. Helmi saa kohtauksia tasaisin väliajoin, välillä isojakin ja sitten taas ei mitään. Jokunen poissaolo ja myoklonia päivittäin. Mutta muuten kaikki oikein hyvin. Olemme jopa nauttineet kesästä ja se on paljon se!



 

Helmi katseli kuinka Roope ja Tatu heittivät voltteja trampoliinilla...

 

 

 



...ja mukaan oli päästävä. Vielä ei mennyt voltit etu- ei takaperin,

mutta kiva siinä oli köllötellä, kun pieni tuulenvire viilensi.

 

 

 

 

 

 

Olisiko nyt meidänkin aika hankkia kyseinen pomppupaikka?

Saisipahan ainakin äiti ja iskä treeniä...

 

 

 

 

Jatkamme kesästä nauttimista, lupaan aina välillä tulla raportoimaan kuulumisia...

 

 

 

 

 

 



Juhannuksen viettoa...

Ihanan rauhallinen on ollut meidän juhannus. Ja tänään Helmikin on voinut jo paremmin. Toki kieli on lärpättänyt ja yksi isompikin kohtaus tuli, mutta eloa ja iloa on neitiin tullut. :)

Iskä mieli kameran kanssa meren rannalle ja sinne suuntasimme. Helmi selvästikin nautti lämpimästä tuulesta, joka rannalla puhalsi. Auringon valon kanssakin hän pärjää huomattavasti paremmin kuin viime kesänä: hän osaa sulkea silmänsä tai kääntää päänsä toiseen suuntaan...

Alamme vahvasti miettimään merenrantatontin hankkimista... ;)

Hemppa auringossa ja tuulessa:

kielellä pyydystetään se tuuli!

 

 

 



 Kyllä tällaisella paikalla passaisi asua...

 

Männyt ovat mielestämme erityisen hurmaavia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Juhlat

Meidän pihapiirissä järjestettiin viime lauantaina 100-vuotispiknik (naapurin isännän , hänen veljensä ja minun syntymäpäivien kunniaksi). Sää suosi ja juhlijoita oli noin seitsemänkymmentä. Mukavaa ja rankkaa. Näin erityislapsiperheessä se vaatii aina hieman extraa, vaikkei sen kummempia järjestelyjä ollutkaan ja saimme toki apuakin. Raskainta siinä, ainakin tälle äidille, oli valvominen: jos normaalisti on unessa ennen kello 21, niin voitte kuvitella miltä tuntuu kun pääsee uneen vasta puolen yön jälkeen... Eikä Helmi sitä tiedä, vaan herättää normaaliin aikaan.

Tämän Juhannuksen vietämme rauhallisesti oman perheen kesken. Voimia keräten.

Alla hieman kuvia viime lauantailta.

Helmi oli kotona turvallisesti Terhin kanssa

ja pääsi osallistumaan juhliin kuuntelemalla

musiikkia ikkunan edessä.

 

 

 

Helmin kunto on tällä hetkellä hieman arvoitus:

kovin väsyneen oloinen neiti on ja kuolaa tulee paljon.

Poissaolokohtaukset ovat vähentyneet, mutta eilen illalla

Helmi sai tajuttomuuskouristuskohtauksen.

Se tuli kyllä ihan puskista ja sen jälkeen Helmi kuitenkin nukkui koko yön ihan hyvin...

 

Toivomme ja uskomme, että viime viikonloppu verotti Helmiäkin

ja tämä kaikki johtuu siitä, eikä taustalla ole mitään sen ihmeellisempää.

 

 

Aurinkoista Juhannusta jokaiselle!