28-30/2016

Jälleen lomalla. Viikko sitä takana. Vasta. On ollut todella piiitkä viikko. Helmi kohtailee lähes tauotta. Ei auta stesolid, ei maammelaulu, ei itkut eikä potkut, ei edes raivarit. Kamala katsoa vierestä ja leikkiä leppoisaa lomaa. Mutta lomalla olemme siis. Ja kaksi viikkoa vielä jäljellä. Jestas, rukoilen todella, että kohtaukset loppuu. Muuten saatan joutua anelemaan, että pääsisin töihin aiemmin... Ei vaan, onhan tämä kuitenkin lomaa. Aamuisin ei tarvitse herätä puoli viideltä, yöpaitaa ei ole pakko vaihtaa pois ennen iltapäivää, tukkaa eikä naamaa tarvitse kammata ellei Lalli ala huomautella.

Ja olemme toki yrittäneet nauttiakin lomasta. Viedä Helmiä kaupungille, vieraaseenkin kaupunkiin. Ja ovat kohtaukset hetkeksi jopa tauonneet, alkaakseen valitettavasti uudestaan vielä voimakkaampina. Näillä korteilla mennään, ja yritetään olla valittamatta. Lyhyetkin hyvät hetket saavat kyllä unohtamaan huonot. Helmi pystyy höröhampaisella hymyllään tekemään ihmeitä.

Olemme päässeet Lallin kanssa kaksin jazzeille.

Oi kyllä ihan huippua, vaikkakin tämä tapahtui kesken työviikon

ja meinasin nukahtaa illalla väsymykseen... mutta se ei johtunut jatseista.

Ja Helmillä oli ystävä yökylässä.

Kaksi yötä. Niin parasta.

Veimme tytöt jopa iloiselle iltatorille!

Loman alettua matkasimme Tampereelle, Yhdeksi yöksi.

Tapasimme ystäviä idästä.

Lapsetkin kävivät testaamassa Moro Sky Barin!

Yövyimme siis hotelli Tornissa.

Yritin ottaa kuvaa niin, että maisema olisi näkynyt ikkunasta.

En onnistunut, jos ette nyt satu huomaamaan.

Olemme siis Lallin kanssa oikeita valopäitä

ja Helmi totaalisen kyllästynyt.

Tampereella kävimme katsomassa Ron Mueckin näyttelyn

Sara Hildenin taidemuseossa.

Särkänniemeen ilma oli liian kuuma ja Helmin vointi liian huono.

Muuten loma alkoi työleirillä. Kaatopaikkakuormaa...

Täällä olisi paaaljon raivattavaa. Huoh!

Talkooväki on tervetullutta.

En tosin lupaa jaksaa laittaa mitään evästä ja Helminkin voi siinä sivussa hoitaa...

Jonoa ei ainakaan vielä ole oven taakse ilmaantanut.

Ihmettelen!

Helmi on onneksi nauttinut ulkoilmasta.

Kun pysytellään varjossa.

Joku öttiäinen ehti purra neitiä olkapäästä.

Kuva on huono, mutta pahkura oli ihan hillitön.

Onneksi laski muutumassa päivässä.

Olemme myös tunkeutuneet ystävien luokse päiväkahville.

Ihastelimme samalla heidän superkaunista kotiaan.

Oopperaankin pääsimme.

Omassa olohuoneessamme.

Katsoimme Yle Teemalta suorana tulleen oopperan Kuolleesta talosta,

Savonlinnan oopperajuhllilta.

Oli hyvä. Helmikin nautti.

Nyt jatkamme lomailua! Sormet ja varpaat pystyssä ja kädet ristissä toivoen, että Helmin olo helpottaa. Pakkohan sen on. Koska loma!!!