kuva

kuva

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

45/2015

Tällä kertaa kerron teille vain iloisia asioita! Helmi sai pitkästä aikaa Ystävänsä Ronjan yökylään. Ja voi kuinka nautimmekaan kaikki. Joskus tällaisina hetkinä hiipii mieleen: entä jos meillä olisikin kaksi lasta? Minkälaiseksi arkemme silloin olisi muodostunut? Noh, turha näitä on miettiä, onneksi meillä on Ronja ja saamme nauttia hänen seurastaan, ennenkaikkea Helmi! <3



Paljon tytöt vuorokauden aikana ehtivät
yhdessä touhuta.





Tänään on vietetty isänpäivää tai ei meillä sitä sen kummemmin vietetä. Lalli sai omasta toiveestaan viettää vähempi aikaa keittiössä ja hänen oli siten myös tyytyminen vähemmän kurmeeseen ruokaan... :) Elämä on valinta!

Muutama sana isyydestä, erityisesti tietenkin Lallin tavasta olla isä:


Wikisanakirjassa ISÄ määritellään seuraavasti:
 
1.       lapsen siittänyt mies, lapsen biologinen isä
2.       lapsen miespuolinen kasvattaja, joka on biologinen isä, isäpuoli tai ottoisä
3.       (kirkko) katolinen miespuolinen seurakunnan pappi
4.       (uskonto) Jumala isän ominaisuudessa
5.       (kuvaannollisesti) jonkin asian alkuunpanija (miespuolinen)
 
Isän käsitys on siis hyvin laaja ja sen voi ymmärtää monella tavalla, riippuen asiayhteydestä.
Meidän perheessä isä on Isä isolla iillä. Hän kantaa Helmistä vastuun, rakastaa tätä ehdoitta, hellii ja hoivaa.
Isän tehtävä on hänelle kunniatehtävä ja se on kaikkein tärkein osa häntä. Mikään muu asia ei mene sen edelle. Vaikka toki välillä tuntuu, että esimerkiksi työasiat vievät kaiken ajan ja ajatukset, mutta oikeasti jos Helmille tulee jokin tarve, niin hän kiilaa ykköseksi. Sitä minun ja Helmin ei koskaan tarvitse edes miettiä.

Tiedän olevani etuoikeutettu, kun Lalli osallistuu Helmin hoitoon tasapuolisesti minun kanssani. Eikä pelkästään normaalissa arjessamme, vaan kaikissa Helmiä koskevissa päätöksissä. Valitettavasti tiedän monta erityislapsiperhettä jossa asiat eivät näin ole. Kaikki tai ainakin suurin osa asioista jää äidin harteille. Isä saattaa kyllä asua saman katon alla, mutta erityislapsi ei vaikuta hänen elämäänsä millään tavalla.
 
Isyys joutuu varmasti koetukselle lapsen ollessa erityinen. Ainakin sille joutuu etsimään uuden muodon. Erityislapsen kanssa asiat tehdään erityisellä tavalla. Mistään lapsenkasvatusoppaasta et siihen elämään ja isyyteen vinkkejä saa. Isyys varmasti syntyy lapsen myötä. Jokainen tekee siitä omanlaisensa.
Ei ole oikeaa tai väärää tapaa olla isä. Tärkeintä on, että on isä. Vastuu täytyy kantaa, vaikka kaikki ei menisikään niin kuin on kuvitellut tai unelmoinut. Uskon kuitenkin, että jokainen isä saa lapseltaan rakkautta, osasi lapsi sitä kertoa tai ei. Tunteet jokainen osaa omalla tavallaan kuitenkin näyttää.

Myös isän on osattava näyttää omansa. Vaikka tällaisissa erityisissä tapauksissa onkin aina se pelko, että lapsen menettää. Olisi ehkä helpompi vetää kilpi kiinni eikä antaa rakkauden tunteelle valtaa. Surullista jos joku toimii niin. Kaikki lapset ovat meille lainaa. Rakkauden täytteisessä ympäristössä heillä on mahdollisuus kasvaa täysipainoisiksi, itseään kunnioittaviksi ihmisiksi. Myös erityislapsi ansaitsee saada rakkautta ja ihailua osakseen. Näin hänkin tuntee olevansa tärkeä!

Meillä ainakin Helmi nauttii suunnattomasti kun häntä suukotellaan ja kehutaan ihanaksi ja täydelliseksi lapseksi. (Edes iskän pistelevä parta ei haittaa).

Hyvää Isänpäivää jokaiselle! Muistakaa, että mikään maallinen tai somemaallinen asia ei saa mennä lapsenne ohi!

Isyys on tärkein tehtävä ja rooli mitä teillä voi olla!


Lalli ja Helmi tänään.
Emme saaneet Helmiä hymyilemään sitten millään.
Kuvakin on minun ottama,
eikä miellytä tuon meidän valokuvaajan silmää,
mutta maailma ei ole täydellinen...



Loppuun vielä runo, jonka Helmin kanssa runoilimme iskän korttiin:

Mun iskä on kyllä kaikista parhain,
herää kanssani aamulla varhain.
Hän kertoo mulle hassuja juttuja,
ne alkavat olla jo kovinkin tuttuja.
Eikä mun tarttee kantaa mistään huolta,
iskä pitää aina minun puolta.
On iskällä parta karkea,
se on iso osa mun arkea.
Ja kyllä kanssani paljon touhua riittää,
kaikesta siitä haluan sinua iskä kiittää!
Tiedäthän, että kun pötkötämme vierekkäin:
olet minulle kaikista arvokkain.
Kiitos iskä jokaisesta hetkestä,
nautin täysillä tästä meidän retkestä!








8 kommenttia:

  1. Ihana isyys ja erityinen tyttäryys iskälle tuo Helmi! Ja upea runokin :) ja mää niin iloitsen tuosta Ronjasta ja likkojen ystävyydestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ronja on kyllä uskomattoman ihana ja suurisydäminen tyttö. <3
      Ja iskä ja tytär ovat kyllä yhtä pöhköjä molemmat... :)

      Poista
  2. Ronja, olet kullan arvoinen, etenkin koska Helmi ei käy koulussa. Minullakin oli lapsuudessa yksi ainoa kaveri, mutta se oli juuri riittävästi.

    VastaaPoista
  3. ihana ja uskollinen Ronja,Helmin ystävä ja paljon enemmänkin...Ja isä,Helmille tärkeä tuki ja turva,voimia isällekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistamme joka ilta iltarukouksissa kiittää Ronjasta ja ihanasta ystävyydestä!

      Poista
  4. Olipas kiva törmätä tänään! Ja löytää sitä kautta tämä blogi 😊 Ihanaa syksyn jatkoa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli, ihan huippua! Ja oli kuin vanhalle tutulle olisi jutellut ja sellaista tunnetta täällä tulee harvoin ;) Jännittävää joulunodotusta ja hyvää vointia teille! 😊

      Poista
    2. No niin oli! Toivottavasti törmätään vielä uudelleenkin, voidaan jakaa vertaistukea länsirannikkoudesta 😊

      Poista