kuva

kuva

maanantai 30. maaliskuuta 2015

13/2015

Päätin eilen, että lopetan koko blogin. En jaksa, eikä kiinnosta. Ystävät ja sukulaiset voivat soittaa ja kysyä mitä meille kuuluu, jos heitä sattuu kiinnostamaan.

Mietin nimittäin mitä teille kertoisin meidän lomaviikosta ja Helmin kuulumisista. En kerta kaikkiaan tiedä mitä Hempalle kuuluu. Hän on ollut ainakin viimeiset neljä päivää jossakin maata kiertävällä radalla... Juuri kun olin hehkuttanut, että epitilanne on tasoittunut. Ei ole! Alkuviikon kaikki oli superhyvin ja sitten romahdus. Huoh. Tänään konsultoimme Tyksin lastenneurologia. Ei tälle mitään ole tehtävissä. Helmin epilepsia elää omaa elämäänsä ja on yhtä aaltoliikettä. Välillä olemme aallon huipulla ja seuraavassa hetkessä pohjalla.

Eilen siis teki mieli lyödä rukkaset tiskiin. Pitäkää tunkkinne. Tänään olen jo eri mieltä. :) Ei minulla ole oikeasti mitään valittamista. Maailman ihanin lapsi, parasaviomiesikinä (ei ole muista kokemusta ;)) koti ja työ. Hyviä ystäviä lähellä ja kaukana ja jopa aikaa harrastaakin. Parilla sanalla siis täydellinen elämä, täydellinen perhe, vaikkakin erilainen kuin perheet nuo automainosten, vai miten se meni...

Ja lomaviikko on kuitenkin aina lomaviikko. Myös silloin kun ei käy Alpeilla laskettelemassa tai edes tuossa Ellivuoressa. Vaikka viikon huippukohta on Intersportissa käyminen ja Hulluilta Päiviltä-nettishoppailu.

Meillä oli hyvä loma. Lepäsimme ja nautimme toistemme seurasta, ihan parhaasta! Ja vaikka Helmi karkasikin lomailemaan jonnekin kauas, niin uskomme, että hän palaa ihan pian takaisin.


Alkuviikosta saimme myös Aapon kylään.
Nautimme hänen seurastaan kaikki. <3


Lomalla oli aikaa myös sylitellä normaalia enempi.



Ja tuoreeksi sekä terveeksikin meidät viuhdottiin.
Ihanat naapurin noidat!



Jopa pääsiäiskoristelua ulkorappusille ehdimme laittaa.







Oikein hyvää Hiljaista Viikkoa jokaiselle!







11 kommenttia:

  1. Elä lopeta blogia, mistäs myös sit luettais Helmi Hempasta jos ei täältä!? Helmihän on jo osa meidän arkea :) ja niin paljon ajatuksissa ja rukouksissa :)

    Uskon ja tiedän, että välillä tympii ja ahistaa ja veetuttaa, sitähän elämä on, kellä minkäkin vuoksi ja teillä vielä sitten lisänä tuo epätietoisuus ja huoli Helmin jutuista. Arki on siellä varmasti rankkaa potenssiin miljoona, meihin muisin "taviksiin" verrattuna, joilla ei ole erityislasta! Siitä nostan teille hattua taas jälleen kerran, että niin upeasti tuon arjenne klaaraatte ja jaksatte. Ja mun aputarjous on aina voimassa, muista se, saat lunastaa kun sopivasti siltä tuntuu :)

    Tänään kun satoi räntää viistoon ja oli tosi kylmää ja ankea sää... olin oman aikuisen ainokaiseni kanssa lounaalla ja kaupungilla ja manasimme yhteen ääneen tuota karmeaa säätä ja kylmyyttä. Sitten kotiopäin ajellessa, tulitte mieleen ja aattelin, että siellä varmaan kiitellään keliä, ettei ole siitepölyä eikä hirveetä hellettä... ylimääräisiä allergeeneja ilmassa, räntä varmaan parempaa kuin keltaisenaan siitepölyä... sitten pidin omat mölyt mahassani ja lähetin kutitushalit Helmille ajatuksen voimalla :)

    Leppoisaa hiljaista viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Kiitos MarLi. Ja mielessä olet. Heti kun löytyy sopiva kolo, niin huutelem sinua. :)
      Oikein mukavaa pääsiäisen aikaa sinulle! Terveiset kaikilta meiltä. <3

      Poista
    2. Mukavaa pääsiäistä meille kaikille (minulla se on kirjanpitoa yms rästijuttuja) ja toivotaan että päivä paistaa risukasoihin :) Unohtui tuossa edellä kommentoida, että äiskällä on tosi kivat hiukset ja ihana tuo kuva Hempan kanssa yhdessä <3

      Poista
  2. Hei!
    Ymmärrän tunteesi ja 17v kokemuksella erityisenlapsen äitylinä voin sanoa, että "paskapäiviä" tulee vieläkin. Eilen tulin kotiin ja silloin taas jysähti nyrkki mahaan aivan odottomatta, ilman että ehdin väistää. Ja tämä siis kuvainnollisesti ei fyysisesti. Just kun aattelet, että tasaisesti mennään mutta menköön, niin silloin tulee muistutus siitä mitä kaikkea lapsesi ei osaa, ei kykene, mistä jää paitsi, mihin ei voi osallistua...itkuksihan se ilta meni. Mutta taas siitä noustiin ja päätin tsempata itseäni just noilla sun sanoilla: "Maailman ihanin lapsi, parasaviomiesikinä (ei ole muista kokemusta ;)) koti ja työ. Hyviä ystäviä lähellä ja kaukana ja jopa aikaa harrastaakin." Ja kas kumma se auttoi,aurinko alkoi paistaa (ei oikeesti täällä Helsingissä ainakaan) ja asiat meni tärkeysjärjestykseensä, jossa tuo erityinen185cm jössikkä pitää ykkössijaa tai ainakin jaettua. Aamulla illan pudotuksesta oli kyllä muistona nakkisilmäluomet, mutta ne sai piilotettua rillien taakse.
    Kaikkea hyvää teidän kevääseenne. Ollaan me äidit vaan parhaita!
    Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Tätähän tämä elämä on. Onneksi kuitenkin pääsääntöisesti se aurinko paistaa! :) Enkä ihan voi sanoa, että päivääkään en vaihtaisi pois, muttei niitä montaa ole. Ja jokainen kokemus kasvattaa ja kyllä niillä paikkansa ja tarkoituksensa on.
      Paljon enkeleitä ja aurinkoa myös teidän perheelle! <3

      Poista
  3. Kuva äidistä ja Helmistä ihan paras!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Helmi siinä taitavasti tasoittaa äidin kaksoisleuan... :D

      Poista
  4. Voi Rakkaat lapset ja lapsenne olette sydämissämme!!!!jaksamista !

    VastaaPoista
  5. Joka viikko olen Helmin kuulumisia lukenut, siitä Meidän Perhe -lehdessä julkaistusta jutusta lähtien ja olen kertonut Helmistä 6-vuotiaalle tyttärellenikin. Terkkuja teille kaikille ja tsemppiä epilepsian kanssa. t. erilainen, pyörätuolilla liikkuva äiti, jolla on sama syntymäpäivä kuin Helmillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että jaksat käydä lukemassa kuulumisiamme. :)
      Hyvän päivän olet valinnut syntyä. Oikein aurinkoista kevättä sinulle ja perheellesi!

      Poista