kuva

kuva

maanantai 29. joulukuuta 2014

52/2014

Joulu oli ja meni. Ihanaa, että saimme valkean joulun! Siihen meidän perheen ihanuus taisi sitten jäädäkin. Meillä joulua mentiin tahtiin: kohtaus, ruokailu, kohtaus, ruokailu jne. Kävimme kyllä joka päivä edes hetken ulkona koko perhe tankkaamassa kauniista maisemasta ja raittiista ilmasta energiaa.
Eli toisin sanoen täällä yhä toivutaan leikkauksen jälkeisistä oloista. Helmi on väsynyt ja hiljainen, kohtaustilanne näyttää paremmalta...



Tästä kuvasta ehkä näkee meidän joulun tunnelman:
Helmi poissaoleva ja äiti hymyilee suupielet irvessä.
(Toivoen, että kuva valehtelee ja vuoden päästä tätä
katsoessa näen vain iloisen joulun vieton...)

Oi kuusipuu
(on korjattu jo odottamaan seuraavaa joulua)



Emme päässet käymään perinteisesti haudoilla,
joten sytytimme hautakynttlän omalle pihalle lyhtyyn.
Rakkaita voi muistella näinkin, ei siihen mitään tiettyä paikkaa tarvia.



Meidän joki on talvella niin kaunis.



Äiti sumussa.
Oiekasti ulkona oli todella hieno sumu, mutta se suostunut tulemaan kuvaan...



Aurinko laskee.


Tästäkin näkee Helmin fiiliksen.



Eilen illalla meitä kävi moikkaamassa geologisen perheemme uusin tulokas:
ihana, suloinen Aapo!
Hetkeksi Helmiäkin hymyilytti!







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti