kuva

kuva

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Toipilas ja petoeläin

Paremmalta näyttää, ainakin virustaudin osalta. Tiistaina käytiin lääkärissä tarkistamassa keuhkot, koska Helmin hengitys oli kovin huonoa. Keuhkot ok ja korvakin parantunut. Hienoa! Eli tauti on voitettu. Vaivaiset kaksi viikkoa se kesti (enää en tosin ole mitannut kuumetta, kun tuntui, että joka ilta lämpö nousi). Sairastaminen toi sitten ne pitkät poissaolokohtaukset. Helmi on valveillaoloaikana enempi kohtauksessa kuin läsnä. Ja antibioottikuuri ei todellakaan sovi lapsellemme: refluksi on pahentunut ja vatsaa vääntää. Monta kertaa päivässä Helmi kiemurtelee tuskissaan vatsakipujen kourissa ja itkee. Öitä sitten vaivaa se refluksi, mikä tarkoittaa, että äiti ja iskä valvovat yhä, eikä Helmin unikaan ole syvää ja virkistävää...

Mutta viikonloppuna olemme silti nauttineet upeasta syyssäästä. Helmi jatkaa työnjohtajana ja me taistelemme lehtiä vastaan... tosin tämä sota tuntuu hävityltä (mistä niitä lehtiä oikein riittää). 6300 neliön piha ja erityislapsi eivät ole ehkä paras mahdollinen yhtälö. Olen kyllä yrittänyt selittää Helmille, että hänkin saisi vapaasti tarttua haravaan.






Ronja-ystävä muisti Helmiä postilla.
Hän oli piirtänyt ihanan enkelin ja
itsensä ja Helmin enkelin syliin.
Piirustus on niin upea, että kehystimme sen.
 
 
 
 
 

Eilen teimme pihalla tuttavuutta pedon kanssa.
Lumikko mennä viiletteli lehtien seassa.
Minä näin lumikon ensimmäistä kertaa
ja pakko tunnustaa, että hämmästyin sen pienuutta,
olin luullut sen olevan vähintään kissan kokoinen... :)
(Ihan hyvin on hallussa biologia.)
Ja onneksi se ei ollut kissan kokoinen,
miltein hirvitti kun se hyökkäili minua ja Helmiä kohti.
Vielä kun Lalli kertoi, että lumikko pystyy
tappamaan itseään isomman saaliin:
niin meidän henkihän oli lähes uhattu!
Draamaa omassa pihassa, onneksi selvisimme....
Toivottavasti erotatte pedon lehtien joukosta.
 
 
 
 
 
 
 
 
Alla pieni pätkä Helmin poissaolokohtauksesta.
Tässä Helmi on syömässä.
Tällainen "lärpätys" kestää siis todella pitkään,
pahimmillaan jopa 2,5 tuntia
välillä voimistuen ja välillä laimentuen.
Kohtauksen aikana on myös pakko yrittää syöttää Helmi
tai muuten jäisi kokonaan syömättä.
Voitte kuvitella, ettei ole mukavaa katsoa tällaista lasta
kun normaalisti hän nauraa ja "höpöttää" tauotta!
 


11 kommenttia:

  1. Kiitos, että laitoit tämän videon pätkän. Ainakin minä usein mietin näitä teidän tarinoita lukiessa, että minkäköhänlainen tämä ja tämä asia on. Eihän näitä tällaisia tietenkään kehtaa pyytää..
    <3 teille koko perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Näitä tulee vaan tosi harvoin kuvattua (yleensä haluaa tallentaa hyvät hetket). Vauvana kuvattiinkin enempi, kun piti saada neurologille näytettyä...

      Poista
  2. Olen lukenut blogiasi jo jonkun aikaa. Myös minä kiitän tästä videosta. Lapsellani on vaikeahoitoinen epilepsia, ja varmaan on poissaolokohtauksiakin mutta ne ovat erilaisia.
    Hyvää syksynjatkoa

    - Meemu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Meemu! Kohtaukset ovat niin monimuotoisia... Helmilläkin on näitä kielivärveitä ollut noin pari vuotta. Välillä poissaolot ovat meillä myös silmäräpsyjä tai sitten on vaan ihan pientä nykinää sormessa.
      Aurinkoista syksyä myös teille!

      Poista
  3. hei helmi täsä on ronja kuulin että sinä et ole vielä terve
    enkeleitä vierelesi ja ilo isia päiviä ja parantumis hetkiä
    se taulu on ihanasti kehystety
    t.ronja
    17:37 14.100.2013

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Ronja! Päivä päivältä voidaan paremmin. :) Enkelit auttavat varmasti! Enkeleitä ja aurinkoa myös sinun päiviisi.

      Poista
  4. Voi Helmi, paljon mielummin katselisin videoita iloisesta höpöttämisestä... Tai sitää, että Helmi olisi haravan varressa hommissa. Toivon todella, että tuo kurja epi nyt alkaisi jo laantua.

    Voimia ja pitkää pinnaa lähetän teille kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsi!
      Ja heti kun neiti haravaan tarttuu, niin ainakin seuraavat viisi vuotta (keväisin ja syksyisin) saa sen varressa heilua! :)

      Poista
  5. Kovasti voimia Helmille epitaistoon! Olen hengessä mukana.
    Aivan ihana tuo piirrustus. Niin kaunis! Ronja on taitava piirtäjä.

    Entäs tuo lumikko sitten, onnistuin bongaamaan lehtien seasta ja tosi pienihän se oli. Ette ole selkeästikään käyneet Korkeasaaressa, missä tällaiset asiat yleensä opitaan. ;) Itse en ole koskaan nähnyt moista luonnossa (enkä siellä Korkeasaaressakaan kovin montaa kertaa, ne ovat aina piilossa). Onneksi selvisitte vammoitta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Päivä päivältä näyttää myös epi paremmelta...

      Minä olen kyllä käynyt ainakin kerran korkeasaaressa, mutta eläintuntemukseni on kyllä ihan omaa ö-luokkaansa! ;)
      Ja onneksi emme ole kyseiseen petoon viime lauantain jälkeen törmänneet.

      Poista